Loma Kuusamossa  7.-8.9.2024

Loma oli lyhyt jonka pienehkönä tarkoituksena oli myös saada kuva kuukkelista.
Kuva onnistui ja myös hömötiaiset yllättivät kesyydellään valtavaaran patikkaretkellä.
 

Patikoitiin valtavaaran reitti lauantaina.
Valtavaaran patikkareitti alkaa Rukan rinteen läheltä.
Korkeutta valtavaaralla 492 metriä ollen Pohjois-Pohjanmaan korkein kohta.
Valtavaaran laella on entinen palovartijan tupa joka on nykyisin retkeilijöitten käytössä.
Sää oli kerrassaan otollinen patikointiin. Ei ollut kuuma eikä kylmä, eli erinomaiset patikointiin.
Mennessämme Kuusamoon pysähdyimme Suomussalmelle syömään ja katseltiin muutama nähtävyys.


 

Suomussalmella Kianta. Kianta on rakennettu 1912 Siikalahden telakalla uittohinaajaksi. Kesäisin tekee myös tilausristeilyjä tavanomaisen risteilyn lisäksi.

Tällä varmaan kianta hinataan kuivalle maalle tarvittaessa.

Ämmänpäre Suomussalmella. Taiteilija Aleksi Jaakkolan suunnittelema teräksestä valmistettu ympäristötaideteos. Pallosta lähtee kahteen suuntaan valo joka reagoi ilman kosteuden vaihteluihin.

Ilmari Kiannon patsas Suomussalmella. Patsas sijaitsee Jalonniemessä, Kiantajärven rannassa. Pronssiin valetun patsaan on veistänyt taiteilijaprofessori Kain Tapper Kianto oli Kainuun 1900-luvun alkupuolen merkittävimpiä suomalaisia kirjailijoita.

Vakiintunut ruokailupaikkamme mentäessä pohjoiseen, Ämmän leipä.

Karhun tassu Kuusamossa. Kävimme Hannu Hautalan lintukuvia katselemassa uudistetussa näyttelytilassa.

Kuusamossa muistomerkki: Armeijankunnan taistelijoitten, Kiestingin taistelukentille jääneiden sankarivainajien kunniaksi, Tästä lähtivät Kuusamon miehet talvisotaan.

Lomamökille tultaessa laitoin heti maapähkinöitä mökin edustalle kannon päälle odottamaan mahdollista kuukkelia jonka kuvaisin ......

.... mutta vikkelä orava saapui paikalle ja taisi pistellä nälkäänsä kaikki pähkinät. Maapähkinöitä jäi jemmaan kuitenkin kuukkelille valtavaaran patikkaretkelle.

Lauantai aamuna polkaistiin jalat siihen suuntaan joka vie valtavaaran huipulle. Rukan mäet vielä odottavat valkoista peitettään.

Rukan rinteisiin oli varastoitu viime talven lunta pressujen alle.

Marjo tutkii valtavaaran patikointi reitin.

Ja niin käpyttely alkoi kohti ylempänä olevaa vaaraa.

Rappuset helpottivat kulkua.

Pieni huili tauko , rukan masto siellä pilkottaa.

Oli kävelty noin 1 kilometri kun jo kuukkelit tuttavuutta tekivät. Marjo otti käteensä maapähkinöitä ja ne kelpasi kuukkelille ....

..... kuukkeleita oli ainakin neljä ....

..... pähkinä nokassaan kuukkeli meni metsää ja piilotti ne talven varalle ....

.... ja uutta haettiin kovalla sykkeellä ....

.... välillä kuukkeli katsoi Marjoa ja taisi kiittää pähkinöistä .....

...... piilotettu on pähkinä ja uutta hakemaan.

Kuukkeleista sain kuvia useita ja sekös mieltäni lämmitti !! Matka jatkui vaaran huipulle.

Portaita oli useita matkan varrella.

Rappuset kiivetty ja näin maiseman joka piti kuvata.

Ruka jää kauemmaksi eli tarkoittaa että on vielä jonkin verran matkaa valtavaaran laelle.

Ennen valtavaaraa kaksi hömötiaista lähestyi Marjoa ja pähkinöitä oli vielä jäljellä ....

.... hömötiainen otti yhden pähkinän ja sitä lähti sitten syömään kiireen vilkkaan ...

.... sieltä hömöläinen tulee Marjon kädelle kuin suihkukone. Laskutelineet avautumassa.

Kuukkelit, hömötiaiset ravittu, matka jatkui.

Siellä nyppylän laella entinen palovartijan mökki pienenä siintää.

Mentäessä vaaran huipulle on matkan varrella ruokailuun tarkoitettu kota joka on jopa loistava.

Kodan takana tyyni valtavaaralampi.

Kärähkäpuita polun varrella monen mallisia.

Kallioon hakattu portaat jotka helpottivat oleellisesti kiipeämistä.

Pieni loikka ja valtavaara huiputettu.

Sieltä se Marjo tulee valtavaaran huipulle kauniin maiseman ympäröimänä.

Valtavaaranhuippu. Kävelyreitti oli huipulle helpohko, mutta kuitenkin kiivetä piti. Hyvä sää oli. Pilvetön taivas yllämme.

Valtavaaran laelta kuva. Polku joka näkyy sitä myöten pääsee karhunkierrokselle jonka pituus on hirveä, yli 80km.

Laelta näkymä pohjoiseen.

Vaaran laelta pieni matka kodalle jossa HK-sininen tulille.

Kota oli tilava ja sitten nuotion ääreen ...

..... ja siinä se elämänvoimaa antava HK-sininen alkaa pikku hiljaa kypsyä. Tuo pieni makkara on Marjon jonka antaa kävely voimaa loppumatkalle.

Kylläpä nyt jaksaa reippain askelin kulkea kun HK-sininen nautinnollisesti syöty. Alas tultaessa toista puolta valtavaaraa oli puulankkuja kosteitten alueitten kohdalla.

Kuukkeleita oli muutama pois tultaessa mutta nämä olivat arempia kuin alkumatkalla nähdyt kuukkelit. Kiireesti kuukkeli kävi pähkinän hakemassa Marjon kädeltä.

Ahmakallio valtavaaran polun varrella.

KUVA: Marjo Juntunen Loppupuolella patikointia jälleen hömötiaiset tulivat etsimään maapähkinöitä. Hovikuvaajan kädestä hömöläinen pähkinän haki.

KUVA: Marjo Juntunen Jätin loput maapähkinöistä hömötiaisille mättään päälle. Heti hömöläiset rupesivat pähkinöitä kantamaan parempaan talteen.

Matkaa tuli jalkaisin taivallettua 8 kilometriä. Aikaa meni kuusi tuntia kun kuljimme hitaasti katsellen, lintuja syöttäen. Hitaasti kun taivaltaa polkuja pitkin näkee siten enempi !!

Patikoinnin jälkeen mökille ja odottamaan ilta saunan lämpöä.

Makuuhuoneen seinällä kuva uivelosta. Kuvan on ottanut Hannu Hautala v.1982