31.12.2019

Jälleen kerran vuodenvaihde johon kuuluu ja näkyy ilotulitus menneestä vuodesta ja vuoden päästä uudestaan.
Vuosi 2019 toi elämäämme tänne hiljaisuuden tyyssijaan jotain uutta. Talon vanhin on eläkkeellä.

Monessa asiassa kaikki oli totuttua rytmiä.
Kulkea totuttuja töitä tehden. Lehmiä lypsäen jokaisena vuoden päivänä. Navetassa joskus kokee monenlaista
työnhetkeä joka on kaavamaista, sitä totutun jatkumoa. On tullut nähtyä navettaa mentäessä uutta elämää. Ehkä paras
oli se kun lehmä oli synnyttänyt vasikan ja oli varmaan ollut emän hellässä huomassa, huolenpidossa. Vastasyntynyt
vasikka nukkui ruokintapöydällä hyvin sikeää unta mentäessä navettaa. Menin vasikan luo silitin hiljalleen nukkuvaa
vasikkaa joka unen tokkurassa avasi silmänsä. Siinä kyselin haluaako vielä jatkaa untaan vai lähdetäänkö karsinaan.

Ei vastannut, katseli vain ympärilleen. Uni alkoi olla nukuttu. Vasikka nousi seisaalleen lähtien hiljaa kävelemään
ja jokaista lehmää nuuhkaisi kulkiessa kunnes tuli emänsä kohdalle. Emä, niin kuin kuuluukin, alkoi nuoleskella "lastaan".
 Annoin emän huolehtia vasikastaan ja siinä, jälleen kerran, huomasin miten eläimetkin huolehtivat elämän jatkuvuudesta.
Matka jatkui kiireettömästi, vastasyntynyt kulki omaan karsinaan ja odottamaan emästä saatua ternimaitoa.


Mekin, ihmiset, näemme ja koemme sellaista mikä on totuttua arkipäivää myös huolenpitoa. Mikä on arkipäivä ?
Onko se vain sitä johon olemme urautuneet, urautuneet näkemään samat asiat aina vain uudestaan ?
Näinhän se meidän kaikkien kohdalla useasti on. Jos pysähdyt, jos katsot sellaista mikä on kiireetöntä huomaat
 silloin ettei elämä juokse karkuun jos ottaa itselleen kiireettömyyden, huolenpidon itselleen, silloin kun se on mahdollista.

Se vastasyntynyt vasikka, nukkui, avasi silmänsä tietäen että sai huolenpidon emältään ja saa huolenpidon hoitajiltaan.
Vastasyntynyt vaikka on minun vertauskuva siihen mitä tässä ajassa me maanviljelijät saamme kuulla monelta taholta
siitä miten meidän tulisi huolehtia tuotantoeläimistä. Kuulemme miten me viljelijät turmelemme luonnon,
turmelemme ilmaston kun tuotantoeläin hengittää. Kuulemme kuinka huonosti kohtelemme niitä eläimiä
joitten kanssa elämme niin monet hetket ajastamme jokaisessa päivässä, jokaisessa hämärtyneessä illassa,
jokaisessa pimenneessä yössä. Vastasyntynyt vasikka, kuin ei mikään toinenkaan tuotantoeläin tunne
oloaan kaltoin kohdelluksi kun me viljelijät ymmärrämme myös elämän oikeellisuuden ja elämän arvot.

Vastasyntynyt vasikka tunsi olonsa leppoisaksi, nukahti. Näkikö unta navetan yövalossa ?
 Vasikka heräsi kiireettömästi, näkemään navettavalon syttymistä elämän jatkumista omassa karsinassa.
Viljelijät tietävät elämän kiertokulun, tietävät vastasyntyneen vasikan hoidon, tietävät kohtelevansa
kaikkia tuotantoeläimiään kaverina. Eikä niin että, lehmä, vasikka olisi jokin kaukainen etäällä hoitajastaan vaan
  tasavertainen elämä. Vastasyntyneet vasikat, lehmät hoidamme parhaalla taidollamme jokaisena päivänämme.

Tätä elämäämme jatkamme täällä hiljaisuuden keskellä myös uudella vuosikymmenellä 2020.

 

31.12.2019 Uudenvuoden 2020 aattona totutusti raketit loimusivat uutta vuosikymmentä juhlistaen.

Raketit sytytty aivan vasemmassa alalaidassa kuvassa olevan Aleksi.