4.5.2019

TORNIEN TAISTO RUVASTORNILLA


 

                                                                TEKSTI TORNIEN TAISTOSTA: JANNE LEPPÄNEN

                                                                             Tornien taistoa vai lumisotaa?

Lauantaina 4.toukokuuta järjestettiin lintuharrastuksen valtakunnallinen kevättapahtuma Tornien taisto jo 26.kerran. Tapahtuman ideana on havainnoida joukkueen ennalta ilmoittamassa lintutornissa klo 5- 13 välinen aika ja kirjata havaitut lintulajit ylös. Lajimäärän laskemisessa on pientä kilpailuhenkeä, vaikkakaan eri alueiden tuloksia ei ihan jo maantieteellisistä syistä voi suoraan verrata. Vähintään yhtä tärkeää on kevään etenemisen havainnointi lintumaailmassa. Sekä aloittelevat lintuharrastajat ja muuten vaan kiinnostuneet voivat käydä kisatorneissa seuraamassa tilanteen kehitystä ja saamassa tunnistusapua pitempään harrastaneilta.

Juuri Tornien taiston alla luonto järjesti etelästä saapuneille muuttolinnuille tylyn kestävyyskokeen. Perjantain satoi lunta ja lauantai-aamun valjetessa n. 15cm vahvuinen uusi lumi peitti maan. Pohjois-Karjalassa ja laajasti koko itäisessä Suomessa Tornien taiston aikaan oli kylmää, voimakasta tuulta ja lähes jatkuvaa lumisadetta. Lumisade haittasi havainnointia merkittävästi heikentämällä näkyvyyttä ja kastelemalla kiikarien ja kaukoputkien linssit vähän väliä.

Polvijärvellä taistoon osallistuttiin Ruvaslahden Ruvastornissa ja Outokummussa Sysmäjärven Rannan-Juvolassa. Ruvaslahdella havainnointi aloitettiin lapioimalla tornista lumet alas, jottei päivän aikana jalkojen alla lumi polkeutuisi lattialla liukkaaksi. Hyvin harvinaista toukokuussa! Säästä huolimatta ihmiset olivat hyvin liikkeellä etenkin Ruvaslahdella ja kisan aikana tornissa kävi yli 20 henkilöä. Läheisen Savirannan toimintakeskuksen väen järjestämässä kahvilassa riitti myös asiakkaita pullakahvia ja grillimakkaraa nauttimassa. Myös linnunpönttökauppaa tehtiin.

Monille linnuille lumi on kylmyyttä suurempi haitta. Taiston aikana havainnoitiin mm. sitä, kuinka tärkeitä vähäiset lumettomat laikut olivat linnuille. Peipot, järripeipot, pajusirkut, punarinnat, rautiaiset ja rastaat suorastaan pakkautuivat niihin ruokaa hakemaan. Monet linnut kyyhöttivät tuulensuojassa heinämättäiden välissä ja pensaiden alla. Toisaalta eräitä vesi- ja rantalintuja ei sää näyttänyt haittaavan. Etenkin silkkiuikut soidinsivat innolla. Mikäs heidän onkaan ollessa, kun jo jäättömällä vesialueella pystyy kalastamaan ja ovat luonnostaan varustetut vedenpitäviksi.

Useina vuosina Etelä-Suomessa havaitaan Tornien taiston aikaan reilusti yli sata lajia ja sadan rajaa saatetaan hätyytellä Pohjois-Karjalassakin. Nyt takatalven oloissa Suomen korkeimmaksi lajimääräksi jäi Espoossa, Helsingissä ja Mynämäellä kaikissa havaitut 101 lajia. Pohjois-karjalan kärkitulos oli Värtsilän Hopeakallion 72. Maakuntasarjassa toiseksi tulikin sitten Outokummun 69. Polvijärvellä havaittu 60 lajia oli maakunnan kuudenneksi korkein havaittu lajimäärä.

Outokummun lajilista sisälsi kattavasti lintuveden, peltomaiseman ja tavallisen metsän lajistoa. Varsinaisia harvinaisuuksia ei Rannan-Juvolassa havaittu. Ajankohtaan ja etenkin säätilaan nähden merkittävä on havainto räystäspääskystä. Ruvaslahdella havaittiin sisämaassa harvoin vieraileva merihanhi. Mustapyrstökuiri on harvinainen, mutta vähitellen maakunnassa runsastunut pesimälaji, joita Ruvaslahdella havaittiin pariskunta. Parin vuoden tauon jälkeen Ruvaslahdella kuultiin myös kaulushaikaran puhaltelua.
 

Keväinen sää antoi ainutlaatuisen sävyn, valkoisen, tunnelman tornien taistoon.
Lunta oli reilusti yli 10cm.  Hovikuvaaja ajoi kesärenkailla tornille ja tiedossa
oli kiireinen päivä tornien taiston jälkeen joka jatkui ilta yhdeksään.

Nuorisoa tornissa ja innostuuko lintujen seurantaan tulevaisuudessa.

Tornista näkymä oli mahtava !
Lähes aina tornien taisto päivänä: "hellästi keväinen sää hivelee kasvoja tornissa".
Tällä kertaa oli sää sellainen ettei toista samanlaista muistu mieleen.
Muistamista edesauttaa kun hovikuvaaja omaa varsin vajavaisen lyhyen muistin.

Kaukoputki hakee yksinään lintujen siipien liikehdintää.

RUVASTORNILLA TORNIEN TAISTOON OSALLISTUNEET BONGAAJAT.
vasemmalta. Arto Sutinen, Janne Leppänen, Iida Koistinen ja Juha Ovaskainen.

Juha kiikaroi aika huonossa näkyvyydessä sulaan veteen majoittuneita lintuja.

Janne Leppänen sai hovikuvaajalta visaisen kysymyksen. Kysyin mikä oli se lintu jonka näin.
Tiedän että antamillani vihjeillä Lintumaailman Ykkönen oitis täräyttää vastauksen kysymykseeni.
Hovikuvaajan vihjeääni signaalin lumisade sotki puuroksi ja siksi Janne joutui kaivamaan "lintu raamatun" esiin.
Ei aikaa kulunut kuin hidas silmän räpäys kun kysymykseen tuli vastaus. Vastaus oli lapinsirkku.
Lapinsirkku oli hovikuvaajan kotipihassa matkalla Kilpisjärvelle. Näen varmaan linnun kun menen
kesälomalla pohjolaan Kilpisjärvelle. Otan lintujen kuvauksessa käyttämäni linssin
lomamatkalle ja tiirailen näkyykö tuttavaani pohjolan mahtavissa luonnon maisemissa.

Iida Koistisen katse haravoi talvisesta maisemasta lintujen liikehdintää.

Jäästä vapaa Höytiäisen järvi oli houkutellut kalastajia verkoille.

Tornissa oli lämmin tunnelma vailla kireitä ilmeitä vaikka oli odotettavissa
ettei saavuteta mahtavia määriä bongauksia lintujen lukumäärässä.

Sulan päällä näkyy valkoiset viivat jatkuvasta lumisateesta.

Juha Ovaskainen oli saanut purkkiin hirvenlihaa.

Juha tarjoili myös hovikuvaajalle purkkilihaa. Oli tosi hyvää.

Olen viimeksi syönyt hirvenlihaa kun voitin vedonlyönnissä mahtavia määriä purkitettua hirvenlihaa.
Silloin joskus Ruvaslahden opettajana ollut Veikko Sorsan kanssa löimme vetoa
usein urheilun lopputuloksista. Veikko koki raskaita tappioita ja Marjalasta
tullessaan lähes viikoittain auton perä viilsi maata kun takakontissa oli suuret
määrät purkitettua hirvenlihaa hovikuvaajan voitettua vedot ja näin nälkä karkotettiin tulevaisuuteen.
Veikko Sorsaa muistan aina hyvällä. Yhteiselo oli vilpitöntä ja se hirvenliha kruunasi yhteiselomme elämäni loppuajaksi.

TÄSSÄ PÄIVÄN KOHOKOHTA !!
Ruvaslahdella asuvan Arto Sutisen kun tapaa, niin  silloin on aineksia odottaa
suuria jaloja elämän asioita. Niin nytkin. Hovikuvaaja ei arvannut, että
tornien taisto päivänä, korkealla maasta, kaukana maallisen elämän maaperästä
saisin tuntea elämän jalon tunteen ja hetken. Se tunne hipaisee sitä mitä
sanotaan yllätyksen tuomaksi herkän tunteen hetkeksi. Kun saa lahjaksi HK-sinisen
silloin liikutaan hovikuvaajan elämän ainutkertaisessa elämänravinnossa.
Arto Sutinen antoi lahjaksi hovikuvaajalle HK-sinisen korkealla ilmatilassa
ja paikka kuvastaa lahjan antajan ja lahjan saajan ymmärrystä ettei
suuria elämän hetkiä toteuteta maankamaralla vaan taivaan lintujen
elämäntilassa. Taivaan linnut ovat Arton ja hovikuvaajan sydäntä lähellä
ja silloin lahjan antopaikkaa ei voi paremmin valita kuin olla lintujen
maailmassa korkealla siellä missä lahjoittajan kasvot näkevät
lintujen lentoa täällä pohjoisen taivaan alla rakkaassa Isänmaassa.

Janne Leppänen.
Näkeekö yksi silmä enemmän kuin kaksi ?
Hovikuvaaja kysyy aina näin helppoja kysymyksiä Lintumaailman Ykköseltä.
Lapinsirkku kysymys oli helppo Jannelle. Nyt tuli Jannelle jälleen vaikea kysymys.

Linnut olivat vaikeuksissa selvitä takatalvesta.
Onneksi ihmiset ruokkivat hätään joutuneita muuttolintuja.

Ei vielä havaintoa pöntössä eläjistä.

Näin lunta tällä kertaa kaukoputkissa.

Iida Koistisen hymy ei hyytynyt takatalvessa.

Vierailijoitakin nähtiin tornissa.

Arto Sutinen ja Janne Leppänen ovat vertaansa vailla olevia innokkaita lintujen bongaajia.

Iida ja Janne katselevat  Höytiäisen harmauteen.

Kysymyksiä Jannelle tipahti silloin tällöin.

Talvivarustus on harvinaista tornien taisto päivänä.
Iida ja Juha.

Kyllä hovikuvaaja sai yhden linnun kuvaan. Töyhtöhyyppä kuvassa.

Näkemiin.
 Vuoden kuluttua jälleen samassa paikassa. Onko tornissa lunta enempi vuoden kuluttua ? Sen näkee sitten.