Kultakuume onko se samanlaista kuin tavallinen flunssassa koettu kuume, viluttaa ja on horkka olo. Ei se ole mitään tämäntapaista. Se on jotain suurempaa ja kauniimpaa paremmasta tulevaisuudesta jossa aamuisen auringon kultaiset säteet tavoittavat juuri avatut silmät vaikka silloin tulisi vettä synkistä pilvistä. Pilvienkin läpi kultainen säde hivelee ja olo on kuin kultaisessa elämän kehdossa eläisi aamuauringosta iltaruskoon iltahämärästä yön pimeyteen. Lapin Tankavaara  kullattu maa, karu erämaa siellä kaukana tunturien takana. Sinne hamuaa ihmisen mieli ja silmät katsovat kaihoten elämän rauhan kehtoon josko hetki koittaisi ja pääsisi tallentamaan omaan sydämeen sen yksinkertaisen näkymän. Yksinkertaisuus, hiljaisuus ja kauneus luonnon on se josta ihminen saa näkymän siihen jota kutsutaan Lapin lumoksi joka kutsuu uudelleen ja uudelleen luokseen.

Kun läksimme kotipihasta, niin tom tom oli valmiina kuin partiopoika näyttämään tien sinne tunturien lumoon. Mutta jos ei halua omistaa kyseistä suunnannäyttäjää, niin silloin joutuu netistä tulostamaan paksun pumaskan A4 paperia karttaohjeita määränpäähän. Kartturin paikalla olija lukee ohjeita kuljettajalle niin kuin jyväskylän rallissa kartturi lausuu " kirraa oikealle jarruta, loiva hyppy täysillä" ja niin edespäin. Jos kartturin paikalla hetkeksi unehtuu haaveilemaan vaikka olostaan kasinopöydässä ja sekoittaa huolimattomuuttaan kartta pumaskan kuin korttipakan, niin silloin kulku on kuin singerin jälkeä. Ehkä myös peruuttaman joudutaan. En tiedä onko nykyaikaisissa singerilöissä pakkia kun en ole perehtynyt niihin sen paremmin. Myös tienvarsilla K-Rautakaupat voidaan ohittaa kun niistä ei tarvitse ajo-ohjetta käydä kyselemässä.

Kun kävelin Tankavaaran porttin ali olin vailla sitä mielen tuntumaa joka tulee silloin kun näkee aitoa kultaa itse vaskoolilla huuhdottuna.

Kuvassa on kullanhuuhdonnan paikka jossa myös järjestetään joka vuosi SM-Kullanhuuhdonnan kilpailut.

Vaskoolit odottavat huuhtomista.

Ja näin se alkaa. Tankavaaran hiekkaa vaskooliin ja sitten vatkaamaan.

Ammattitaitoinen opas näytti kuinka kulta saadaan jäämään vaskooliin ja kultainen muisto itselle.

Opittu on ja kullan löytyminen on vain ajan kysymys ja ennen kaikkea onko löytö hippu vai niin painava että sen jaksaisi nipin napin kantaa rellun takakonttaan.

Tällä kertaa oli hippuja kun piti sirhistee silmiä että näki kullan.

Oli liian vähän kultaa ensimmäisessä santsissaja siksi piti hikipäässä kantaa uudestaan josko se rellun maavara pienenisi kullan painosta tämän jälkeen.

Työ kannatti. Tankavaaran aitoa kultaa tuli kotiin viemisiksi.

Ei se Aleksikaan tyhjin taskun tullut pois.

Ei se rellun takapuskuri maata viillä tämän kulta reissun jälkeen. Mutta, muisto on rahaa taikka kultaa arvokkaampi. Muisto ei katoa ei muutu, se on aina mukana.