15. 9. 2016  kuvattu.

Ruvaslahden työväentalo joka nykyisin tunnetaan Mäkitalo-nimellä.

Työväentalon rakentaminen aloitettiin 1939 ja vasta sotien jälkeen valmistui lopullisesti.

Kuvien julkaisuun saatu Ristolta lupa.

Ruvaslahden työväentalon nykyisin omistaa Risto Soininen. Käydessäni työväentalolla en voinut välttyä ajatukselta että on isäänsä, Pekkaan, Risto tullut. Se vieraan ystävällinen vastaanotto jää mieleeni ja pyytäen kahville ettei niin kiire saa olla etteikö kahvittelu onnistuisi ja rupatellaan samalla. Kahvit juotiin ja tarinoitiin mitä mieleen juolahti. Hovikuvaajan ajatuksissa oli kauan että pyydän lupaa Ristolta saada kuvata rakennus kun se on nähnyt monta aikaa, monta vuosikymmentä jolloin  elämä ympärillä on muuttunut monessa suhteessa. Silloin talon rakennusvuonna 1939 elämä  syrjäkylillä oli voimakasta  työnteon mittarilla mitaten kuin myös poliittisesti. Vuosikymmen työväentalon rakentamisesta sos.dem oli vahvoilla poliittisesti mutta kommunismi yritti ujuttaa jalkansa 1946 työväentalon ovesta sisään siinä kuitenkaan onnistumatta. Sosiaalidemokraattinen puolue siihen aikaan oli maaseudun kuin taajamienkin köyhällistön etujen ajaja. Hovikuvaajalla on myös työväentalosta omakohtaista muistoa joskus 1970-luvun alkupuolelta. Olin Varosenkoulusa, ehkä 4 tai 5 luokalla kun syksyllä pitettiin hirvipeijaiset kyseisellä paikalla. Koulua pyydettiin esittämään peijaisissa seitsemänveljestä näytelmä ja silloinen opettaja Eero Saarelainen lupautui ja oppilaat tietysti hanakkana halusivat näytellä. Muistan kun oli peijaisen edeltävävinä päivinä pakkasta ja koulun loputtua  että lähdemme Eeron peugeot 505 autolla harjoituksiin työväentalolle. Mutta pösö ei inahtanutkaan tartatessa ja ei auttanut kuin oppilaitten työntää 505 käyntiin. Varosenkoululta on lievä alamäki yleiselletielle ja siinä hikipäässä ähellettiin alamäkeen pösöä, mutta ei lähtenyt käyntiin. Ei auttanut kuin työntää auto takaisin koululle hitaasti kun ylämäkeä oli ja uusi yritys. Moottori   eka yrityksestä lämpeni ettö pösön pakoputkesta toisella työntöyrityksellä  ääni kuului ja matka alkoi. Saavutuamme työväentalon pihaan kuvan oikealla reunaa oli pienehkö härkä vartaassa krillattavana. Ei olleet saaneet hirveä silloin ja oli turvauduttava navetassa kasvatettuun "hirveen". Seitsemänveljestä näytelmä onnistui ja jäi mieleen että oli kansaa paljon työväentalossa.

Risto Soinisen työsarka Kiteen karhu sukksitehtaalla kesti 35v. Risto kutsui työsarkaansa leikkisästi,että teki "karhun palvelusta" 35 vuotta ja nyt tekee myyräntyötä jonka oletan olevan metsätöitä raivaussahalla. Niin, kuten kuvakin kertoo on Ristolle kertynyt suksien kavalkadi jota kutsun suksien ajanjaksoksi kilpahiihdon osalta jolloin hiihto ei ollut niin suureltaosin välineurheilua kuin se nyt tänä aikana on. Silloin ennen suksia kuljetti urheilija vain numerolappu rinnassa mustikkamehulla väritettynä. Nyt on jos monenlaista värikkäitä mainoskylttejä teipattu ja tuulisuoja eli moniväriset suojalasit silmien edessä tuomassa väriä niitten läpi katsojalle ettei kilpailun menestys tai menestämättömyys värittömyyteen kaadu.

Riston isä Pekka oli vaikutusvaltainen kunnalispolitikko ja häntä on muistettu monella eri tapaa elämäntyöstään kuin rintamalla Isänmaataan puolustaen. Allekirjoitus Tasavallan Presidentti Urho Kaleva Kekkonen 1957. Sen verran kuin muistan isäni, Einon, kertoneen Pekasta että hänen laistaa vilpitöntä auttajaa naapureita kohtaa pitää muistaa suurella kunnioituksella ja suurella kiitollisuudella.

Allekirjoitus Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto

Pekka Soinisen muisto arvomerkkejä, mutta kaikista suurin muisto jää poisnukkuneesta mitä hänen sydän jätti jälkeensä. Pekan sydämmen ääni jäi monen hänen tunteneitten elämäntielle muistoksi ihmisestä jota muistoa kunnioittaa myös ne sukupolvet jotka ovat kuulleet Pekka Soinisen auttavasta kädestä.