Salla, kiehtovan luonnon ympäröimä ja arjen kiireet haihduttava rauhallisuuden tyyssija.
Näin pystyy sanomaan, tuntemaan se joka on kulkenut ja nähnyt Sallan sielunsa
syvyydellä ja myös omaksunut sen tarkoituksen mitä ympäröivä erämaa kulkijalle antaa.

Me täällä arjessa menemme ja tulemme milloin minnekin, mutta silloin kun
suuntaamme Sallan jylhiin hiljaisiin kaunisiin maisemiin unohdamme silloin oman
hätäisen hengityksemme ja saamme hengittää Sallan erämaan rauhan sisimpäämme.

Salla ei ole yksistään erämaa jossakin korpikuusen alla oleva kunta vaan lähes kaikki
monenlaiset mahdollisuudet aktiiviselle etsijälle löytyy. Kuten esimerkiksi kylpylä,
hyvät patikkapolut, Oulangan kansallispuisto, moottorikelkkasafarit ja paljon muuta ajanvietettä.

Hovikuvaajan paras hetki oli vierailu Sallan Sota- ja Jälleenrakennusajan museossa.
Museo kätki sisälleen antoisan historian Sallan elämää niin museoesinein, valokuvin, filmin
aikamatkan 1900-luvulta aina 1960- luvulle saakka. Sallassa kävijä käykää museossa se kannattaa.

Syyslomalla 17.10 - 20.10. 2016 kiertelimme Sallaa  ja näissä
kuvissa vain pieni otos nähtävyyksistä/käyntikohteista.

Kuusi ensimmäistä kuvaa Sallan kunnan kylän raitilta.

Sallan kirkko. Rakennettu 1948-1950 ja rakentamiseen saatiin apua Tanskan seurakunnalta.

Kiertoliittymä. Ei ole pelkät nuolet osoittamassa minne kääntyä saa tietäpitkin. Saa kääntyä eriväristen puutolppien mukaan myös ylöspäin jos autossa ytyä riittää.

Keskustie. Oikealla ruokailupaikka jossa tarjolla hyvää kotiruokaa ja pitzaa.

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo. Kuvasin paljon kuvia museosta mutta kotisivulleni laitan vain murto-osan. Siitä syystä että Sallassa kävijälle jäisi museossa nähtävää ja kaikki museon nähtävyydet siksi ei kuvissa näy. Sisään mentyä kysyin kuvauslupaa ja sen museon opas myönsi. Lupa kuvien julkaisuun vain kotisivullani. Muuhun käyttöön museokuvia ei saa käyttää. Kiitos oppaalle lupa kuvien julkaisusta ja ennen kaikkea hyvästä esitelmöinnistä.

Opas esittelijänä Sallan museossa oli osaava kertoen hyvällä tietämyksellä kiinnostavasti Sallan historiaa. Tässä opas kertoo sota-ajasta ja siitä kun rajoja siirrettiin Neuvostoliiton tahdon mukaan.

Opas näyttää Suomen ja Venäjän rajalta kohdan josta Venäjälle  pääsee itään. länteen, pohjoiseen ja etelään juuri sormen osoittamasta kohdasta. Kulkuyhteys jokaiseen   ilmansuuntaan rajalta Venäjälle oli myös tietokilpailukysymys johon polvijärveläiset eivät tienneet vastausta.

Marjo Juntunen pääsi laittamaan oppaan pyynnöstä Elvis Presleyn käyttämää nahkatakkia ! Hovikuvaaja  punaisena kateudesta sai vain ottaa kuva ainutlaatuisesta hetkestä. Ei hovikuvaaja mököttänyt koko loppu päivää vaan kateuden puna vaihtui ajatukseen ettei toinen polvijärveläinen ole tietojeni mukaan otettu kuvaa Elviksen nahkatakista. Väri poskillani vaihtui kirkkaan " säteileväksi" kun historiallinen kuvanotto tapahtumasta valkeni ja kameran napin painallus toi kirkkautta kasvoilleni joka oli lähes tasoissa Marjon hymyyn.

Elvis Presleyn nahkatakin kulkeutumisen museoon hyvin tarkasti asian kuulijoille esitelmöi vasemmalla oleva mies. Esitelmöinnin jälkeen Elviksen nahkatakki laitettiin kassakaappiin.

Opas esitteli kuvan vanhasta suksesta ja seuraava kuvateksti valaisee suksen historiaa.

Tämän kuvan yläpuolella olevasta kuvatekstistä käy ilmi suksenpohjan tutkimus.

Metsäteknikko Veli Juhola tappoi vesurilla tämän suden 27.10.1978 Sallan kunnan Kallungissa.

Seuraavaksi vuorossa filmi-esityksiä oppaan johdolla. Kuvassa Sallassa todennäköisesti Suomen ensimmäiset syöksyhiihdot. Ei ollut silloin turvaverkkoja muuta kuin puita johon myös varmuudella pysähtyi.

Seuraavaksi esitettiin Sallasta mukaansa tempaava historiallinen filmi.

Metsää raivattiin, poltettiin maanviljelys käyttöön.

Kovaa työtä ! Suot ojitettiin käsipelissä. Maanviljelijän syksyinen vieras, halla, saatiin näin lievennettyä ettei halla kaikkea viljaa korjaisi.

Kuva joka pysäyttää. Nykyaikana viljelijä istuu lämmitetyssä, ilmastoidussa Valmet traktorin hytissä musiikkia kuunnellen kun kuvan ottoaikaan ulkoilma vaihtui "hytin" kesän raikkaisiin tuulahduksiin milloin sateiseen milloin kaskensavun tuoksuun.

Suomaasto vaati levikepyörät viljelysmaata kynnettäessä.

Oi näitä hetkiä ! Kuvan aika oli sitä oikeaa maanviljelystä. Heinäseipäät, valmet traktori niittää heinää. Mies takana rautakangilla pystyttää heinäseivästä. Näin sen maatalouden olisi pitänyt jatkua ajanlaskun loppuun.

Teuraaksi joutunut eläin lähdössä viimeiselle matkalleen.

Salla silloin "aikojen alussa".

Museossa historiaa kuvin, esinein.

Vuoden 1937 syöksyhiihdon SM-kisat Sallatunturissa.

Oikealla 12.1.1940 Märkäjärveen maahan syöksyneen Hawker Hartin siipituki.

Kypärät ja muistomerkit.

Metsätyössä käytettyjä työtarvikkeita.

Kauppaa käytiin.  Laskukoneet ja punnitus tehtiin näillä koneilla.

Saksalaisten sotavankileiri Stalag 309 neovostoliittolaisille sotavangeille Sallan vanhalla kirkonkylällä.

Hevosen suokengät.

Pajatyöhön tarvittavaa materiaalia vuonna 1925.

SA-Kuva JSDia 029.  Hevonen suojakuopassa.

Sisämuseo kierrettyämme opas sanoi että on vielä ulkomuseo johon kannattaa tutustua. Tämäkin pitää Sallan kävijän käydä itse katsomassa ja siksi kuvia vain ripaus siitä mitä alue sisältää. Jätän kuvien ulkopuolelle paljon kun paikanpäällä aistii parhaiten museon ainutkertaisuuden.

Tie museoalueelle alkaa vasemmalta.

Kyntöaura hevoselle. Pajasepät tekivät ennen vanhaan silmiä hivelevää kauneutta metallista.

Kuvan konetta en tiedä. Kovin moneen työhön varmaan käytetty.

Kävimme myös näköalatornissa jonne lyhyehkö kävelymatka mökiltämme.

Helpohko kävely ylös kun elimistössä tehoaineet.

Kun kävin näköalatornissa herkistyin tuttavalleni laittamaan tekstiviestin. Viesti kuuluin lähes tältä: " Olen tehnyt intervalli juoksuharjoituksia koko lomaviikon ajan näköalatorniin. Ravaan ylös ja alas välillä käyn tornissa hetkellisesti. En pysähdy torniin siksi että tuntisin väsymystä vaan hion kuntoani ulkoisesti, huulirasvalla. Sain vaikuttavaa tietoa mediasta huulirasvan vaikutuksesta kovan harjoittelun yhteydessä jos huulet alkavat kärsiä kovasta rasituksesta. Kylmähkö tuuli tai auringon vaikutus iskee arkaan paikkaan ensimmäisenä, eli huuliin. Huuleni eivät jääneet oman onnen varaan vaan päävalmentajani Marjo oli ennakkoon tilannut netistä, oliko Norjasta tai mistä lienee, laatikollisen huulirasvaa. Päävalmentajani, huolehtivainen kun on, oli röijännyt repullisen huulirasvaa näköalatorniin ja uskon vakaasti ettei torni ollut rasvalle piilopaikka vaan muuten vain sattumalta valittu paikka ettei sivulliset näe että mies litostaa huuliin rasvaa ja ennakko luulot turhaan heräisivät ja yhdistäisivät tapauksen Norjan Theresaan. Kova harjoittelu onnistui täydellisesti ja mitään jälkikäteen aiheuttavaa pulpatusta että harjoitukseen liittyi vahinko ja päävalmentajani olisi antanut huulirasvaa joka olisi sisältänyt tehoainetta ei ole kuulunut. Toisaalta päävalmentajani oli saanut tietää  ettei huulirasvan käytölle ei ole esteitä kun testausta ei ole tulossa neljää kuukauteen. Ja loppu sanoiksi: Täältä lähden toisena, nopeampana, voimakkaampana. Tänne palaan".