Saariselkä (kesäloma) 20 - 26.7.2020

Perinteinen kesälomamme aiemmin on ollut Kilpisjärvi ja Norja.
Nyt poikkesimme loma perineestä ja kuljimme Saariselän lähiympäristöä.
Toki piipahdimme myös Norjassa yhden päivän ajoreissulla.
Saariselkä tarjoaa kelpo maisemat ja kuka nauttii patikoinnista silloin
Saariselkä tarjoaa siihenkin jopa hyvät reitit. Myös polkupyöräilijöitä
saavat alleen lähes ihanteelliset pyöräilyreitit. Pyöräreittejä kehuttiin
vallan mainioiksi niitten kanssa jotka sattuivat pysähtymään juttusille.
Ja hyvät ne olivatkin. Patikoimme muutamalla pyöräreitillä ihastelle
sitä panostusta jota Saariselälle on tehty kuntoilun hyväksi.


Mainittakoon Saariselän lähialueelta joita kannattaa käydä katsomassa.
Useat tunturit joihin patikoiden pääsee suhteellisen mukavasti ilman verta ja kyyneleitä.
Raja Jooseppi nähtävyys pienen ajomatkan päässä. Prospektorin kaivos patikointi reitin varrella
ja monet muut pienemmät ja vähän suuremmat nähtävyydet ovat lomailijan saavutettavissa
kunhan mieli ja jonkinlainen kävelykunto on virittäytynyt lomalle sopivaan muotoonsa.

 

  Aloitan  lomakuvista sieltä alkupäästä.
Nyt kuvia muutama Kaunispäältä ja Pyhä-nattaselta.
 
Sitten vähän tuonnempana kuvia muista kohteista joissa kävimme.
Raja Jooseppi jossa hovikuvaaja teki rajaloukkauksen puuttinin maalle.
Lisäksi Norjasta kuvia ja patikointi taaperruksesta useaan kohteeseen kuvin.
Nämä kuvat vähän tuonnempana.

Mennessämme Saariselälle maanantaina 20.7.2020 Martta kelkkaili Lapin lumettomalla maalla lyhdyn kanssa.

Ensimmäisenä lomailtana kävimme Kaunispäällä. Yritin sohia kameralla jotta saisin kuvaan auringon säteet.

"lintutorni" kaunispään laella.

Lintutornista näkymä kauaksi. Tornin edessä kirjoitustaitoiset ovat herkistyneet kivikauteen kirjoittaen henkilöitten nimiä.

Oikealla rakennus jossa saa keventää lompakkoaan ateriaan tai kahvitukseen.

Kaunispään reunalle rakennetaan lomamökkejä, rakennukset identtisiä.

Kaunispäältä matka jatkui Pyhä-nattaselle. On sanottu , että näkymä Pyhä-Nattasen huipulta olisi viimeinen, minkä ennen kuolemaa toivoisi näkevän. Alkumatka lankkupolkua...

.... välillä juurakkoa. On kävelty niin paljon että kulumista maastossa havaittavissa.

Vähän matkaa taivallettuamme oli polun keskellä lepokivi. Marjo viittaloi hovikuvaajalle lepokiveä .....

..... ei hovikuvaaja sipannut tai yllättäen tullut matkaväsymys. Ei sinne päinkään !! Tässä demonstroidaan eli havainnollisesti esitän että jos joku kyykähtää väsymykseen ja siten kaikkea polunvarren lepopaikkoja väsyneillä on mahdollista käyttää. Hovikuvaaja käytti lepokiven suomaa mahdollisuutta mallinetuun esitykseen. Tämän demonstroidun kuvan otti Marjo. Alku kuvissa kirjoitin: On sanottu , että näkymä Pyhä-Nattasen huipulta olisi viimeinen,  minkä ennen kuolemaa toivoisi näkevän.  No, taivas ainakin nyt siintää hovikuvaajan silmiin otetussa kuvassa, mutta kun en ole vielä Pyhä-Nattasen huipulla siirrän kuolemaani vähän tuonnemmaksi huipulle. Pitää Pyhä-Nattasen huipulla arvioida kannattako henkäys ja henkiriepu siellä luovuttaa. Jos näkymä ei vastaa sitä mitä on sanottu, pidän henkiriepuni visusti elävienkirjoissa.

Lepokivi vikkelään ohitettiin !, ilman pitkää torkahdusta matkamme jatkui yhä ylemmäksi.

Kauempana jotain  kivi rakennelmia.

Pusikon keskeltä sinertävään Saariselän ilmanalaan.

Etummainen matkaseurue on jo kukkulan päällä .... ... varttuneemmat menevät hitaammin, pysähtyen maisemia katsomaan ja kuvaten.

Palovartijanmajalle vielä matkaa vain , 0,2 km.

Kiviä kasattu littakivistä ja päällä korkein merkki pystytetty.

Matkaseurueemme nuorimmainen jo kivennyt korkeimmalle kohtaa.

Maisemakuva itään. Oikealla sukkulalampi taustalla nattasten tunturijono.

Hovikuvaajakin ripein ja notkein askelin päässyt pyhä-nattasen laelle.

Matkaseurueemme toiseksi nuorin myös näköalapaikalla.

Matkaseurueen toiseksi vanhin myös melkein pyhä-nattasen laelle.

Myös muita matkailijoita pyhä-nattasella tapasin. Pyysin kuvan ottoon luvan ja kuvan julkaisuun tällä kotisivullani. Lupa tuli kumpaankin pyyntööni.

Tässä palovartijanmaja.

Palonvartijanmaja ja vasemmalla takana sontiojärvi. Takana jossakin horisontissa lokan tekoallas.

Näkymä länteen.

Pyhä-nattasella oli kivi kivessä kiinni.

Ja nyt matka alas alkaa. Kyllähän täällä kauniit maisemat avautui. Aika hyvin se piti paikkansa kirjoitus, että olisi viimeinen näkymä pyhä-nattaselta minkä haluaisi nähdä ennen kuolemaa. En kuitenkaan henkipoloistani vielä luovuttanut taivaallisen kauniisiin maisemiin. Pitää kuvata vielä loman loppu ja ei sitä siksi vielä kerkiä huokaista viimeistä hönkäystä.