16. 7. 2015

Polvijärven Martonvaaran laivarannassa rantakalailta.


Rantakalailta pidettiin  lähes paratiisin  vehreyden ympäröimänä.

Kesäinen tyyneys Höytiäisen pinnassa.
Ei värettä, ei ääntä. Jos etsii kauneutta kaukaa silloin ei näe sitä mitä me 
näemme ehkä liian useasti pysähtymättä näkemään lähelle. Me kurkottaudumme 
siihen, mihin ei ymmärrys yllä ja tahdomme tietää sen, mitä ei voi tietää.

Etsiessämme syvintä elämän kauneutta, luonnon kauneutta tai mitä vain hyvää
joka johtaa ymmärrykseen näkemäämme ja sen ainutkertaiseen kauneuteen.
Silloin kun ymmärrämme näkemämme kauneuden ja tahdomme tietää sen,
mitä ei voi tietää - milloinka kaikki tämä kauneus päättyy ?

Seesteisen Höytiäisen rannalla muikut ja letut kävi kaupaksi.
Maha täyteen ja sitten jutustelua

Nuorisolle oli Simo Leppänen (oik.) järjestänyt tarkkuusheittoa.

Muikut meni suihin pitkin iltaa.

Ilta oli alkuun aurinkoinen, mutta ei se haitannut kun valoisassa näki 
paljon vapaammin kuin kaatosateessa sateenvarjon alta. 

Laivaranta on täydellisyyttä hipova rantakalaillan tapahtuma paikaksi.

Letunpaistajat Salme ja Pirjo. 
Paistotilannetta seurailee  Veijo Tossavainen.

Kiireettömät nauttivat pitemmän kaavan mukaan kesäillan lämmöstä.

Taustalla koivujono on loppujen lopuksi mukavan näköinen kun katsoo pitkään.
Ei tietenkään pidä katsoa niin pitkään että  koivujonoon tulisi sellainen
houkutus joka johtaisi siihen että joka paikkaan koivujonoja istutettaisiin.
Joka paikassa jos olisi  koivujono niin siihen ei enää kiinnittäisi  sen kummemmin huomiota.

Hovikuvaaja kävi  viimeksi 2013 rantakalaillassa samaisella paikalla.
Se mikä aiheuttaa miettimistä ja lievää huolenaihetta on se havainto, että
 samat ihmiset tekevät tämän hienon tapahtuman talkoilla vuodesta toiseen.
Nuorten kyläläisten patoutuminen johonkin muuhun ajanvietteeseen
kuin olla järjestämässä talkoita toisten hyväksi on
tämän ajan heikkous josta  ylöspääsyä ei ole näköpiirissä.

Nykyisille rantakalaillan talkoolaisille kuuluu lausua kaunis kiitos.
He ovat nähneet sen ajan jolloin toista autettiin vailla rahallisen
korvauksen vastiketta. Siksi he ovat sukupolvi jonka mukana
ajattomaan ikuisuuteen menee arvokasta elämän pyyteettömyyttä.