Raatteentien portti |
76 K 36
Kaliiperi 76.2mm - Kantama 13.1 km - Paino 1620 kg - Lähtönopeus
695 m/s - Ammuksen pino 6.4 kg
Valmistusmaa Neuvostoliitto |
 |
Neuvostoliiton panssarivaunu oli saanut osumia ja
todennäköisesti syttynyt tuleen
Ei liene pahoja ajatuksia hovikuvaajalla ketään kohtaan kun
kiipesi
könyämällä vaunun päälle ja meinaa mennä sisään etsien
liipaisinta.
Epäilen että joutuu ampumaan käpyjä ja niitten kantomatka ei
yllä
lähi puissa olevia oravia pidemmälle. |
 |
 |
Talvisodan monumentti sijaitsee talvisodan aikaisen Raatteen tien
varressa
Tällä alueella käytiin sodan verisimpiä taisteluja.
Lähes kolmen hehtaarin alueelle levitetyt kivet kuvaavat
Suomussalmen
taistelussa kaatuneitten sotilaitten määrää |
Muistomerkki Avara syli on pystytetty hiljaisen kivikentän
keskelle
Ylhäällä taivaan syliin avautuvassa muistomerkissä on 105
vaskikelloa,
kello jokaiselle talvisodan päivälle. Kellojen hiljainen sointu
on niitä kuuleville
hetki jolloin ihminen hiljentyy kunnioittamaan sitä
ainutkertaista
elämää joka jäi elämättä niiltä nuorilta sotilailta jotka
kokivat sodan julmuuden
antamalla oman elämänsä vapauden puolesta. |
Muistomerkin alapuolella kirjoitus
jonka lyhyt sanoma on meistä kaikista
jäljelle jäävä. Elämän muisto alkaa siitä kun teemme jotain
sellaista jonka
toiset näkevät ja kokevat myös itselle omalle elämälle teoksi
jolla koemme
toisen ihmisen tarpeellisena joka on tehnyt teon joka kantaa läpi
elämämme.
Sotilaat joille tämä kuvassa oleva lause on tarkoitettu tekivät
meille teon jota ei voi vain kiittää.
Kiitos on liian vaatimaton sana kun toisten edestä menettää
nuorena saadun ainutkertaisen lahjan, elämän.
Kun muistelemme mielissämme millaista sota on niin silloin
nöyrä ja suuri kunnioitus on se
jonka jokainen vapauden puolustaja ansaitsee. Vaikka me täällä
taivaankaaren alla ahertaisimme
siten ettei meistä jäisi muistoa, ei mitään muistettavaa,
silloinkaan elämämme ei ole ollut turhuutta.
Jokainen jättää oman jalan jälkensä kotiinsa, se joka on
meille rakkain paikka tässä ajassa.
Sotilaat jättivät näkyvän jalan jäljen historiaan, mutta
myös me tämän ajan ihmiset jätämme
oman jalan jäljen sinne missä koemme jalkojamme tarvitsevan. Kun
kuljemme päiviä eteen päin
toiset meistä jättävät näkyvän elämän jalan jäljen jonka
toiset huomaavat että se askel on ollut
sellainen joka on tuonut jotain myös vierellä kulkijoille. Mutta
me jätämme myös askeleita, näkymättömiä,
jotka ei ole huomion arvoisia. Ilman näkymättömiä askeleita ei
ole olemassa niitä askeleita joita nähdään.
Kotirintamalla moni Äiti ja Isä teki suunnattomasti töitä niin
maaseudulla kuin tehtaissa jotta
Isänmaa pysyisi toiminnassa suuren vaaran uhatessa. Nämä Äidit
ja Isät jättivät meille
jalan jäljen jota emme näe sillä muistamisen arvolla joka on
näkyvä jalan jälki. |
ISÄNMAAN POJILLE - SUREVA VENÄJÄ
1939 - 1940 |
Joukkohauta. 79 Neuvostoarmeijan sotilasta |
Korsun pohja suon reunassa
Suomussalmella |
Raatteen tiellä käydyn sodan
muistomerkki jonka pystytti Korpisoturiaseveljet |
Tästä paikasta tulitettiin
vihollista |
 |
Raatteen tien läheisyydessä korsu.
Ehkä alkuperäisessä kunnossa |
Taistoihin tiemme kun toi,
Missä luotien laulu vain soi,
Emme tienneet, kun läksimme silloin,
Kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
Meille käskynä vain kohtalon,
Ja kenties matkamme määrä
Sodan melskeeseen kadota on.
Kun saapuu yö kentille taistojen,
On hiljaisuus yöllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
Kuopissaan miehet nyt saa rauhassa hetken uinahtaa.
Päivä kun yöks' vaihtui jo,
Tuli levoksi pien' tuokio.
Ovat unehen vaipuneet kaikki,
Missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua vain muistelen,
Näen poskellas viel' kyyneleen,
Jos taiston kentälle jäisin
Sinun kuvasi on viimeinen.
Mies yksin vain valveillaan muistelee,
Ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen |
Lopuksi tarkistimme patruunakomeron
josko olisi jäänyt patruunoita ja ase Ukko-Pekka
jos aivan äkisti tarvis tulisi. Ei sitä tiedä kun korpimaastoa
on ympärillä milloin iso karhu hyökkää |
