Tahkovuoren rinteet olivat hiihtolomalaisten miehittäminä hiihtolomalla 6 - 12. 3. 2017.
Huono koipiset eivät rinteeseen menneet, mukaan lukien hovikuvaaja.
Mutta hätä ei ollut suuri kun alamäkihiihto ei tärpännyt. Tahkon rinteitten
läheisyydessä löytää hiihtolomalle myös toisenlaista ajankulua kauniisiin lomapäiviin.
 Muun muassa, tahkon rinteitten laella on pehkubaari (hovikuvaajalle vain nähtävyys)
ja Pisa torni Nilsiässä lähellä Tahkovuoren lomakeskusta.

 


Tahkovuoren rinteet taustalla, mutta vauhtimiehen ajatukset
siirtyvät oikealla oleviin jäärata-ajo autoihin. Tyyristä
olisi ollut ajella jäällä, kun 3 tunnin ajolle olisi tullut hintaa 260e.

Eipä sää pysty loistokkaampi olemaan. Täydellinen ulkoilusää.

Alamäkihiihto on hovikuvaajalta tässä elämässä ohi, mutta jotenkin
pääsen hissun kissun ylämäkikävelyä tekemään kun kiire on hätistetty ajatuksista.
Tästä lähtee luminen polku Tahkovuorelle pehkubaariin. Myös huutavanholma on matkanvarrella.

Polku oli hyvä kävellä. Lumikengillä oli tampattu reitti hyvään kuntoon.

Huutavanholma elikkä luonnonsuojelualue.

Taustalla luonnonsuojelualue huutavanholma.

Edessä oleva henkilö ei kuulu luonnonsuojelualueen
henkilökuntaan joka olisi vartioimassa hovikuvaajaa ettei
syyllistyisi huutavanholman alueen kohdalla lain rikkomiseen.

Jos hovikuvaaja syyllistyisi luonnonrauhan rikkojaksi
jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä
häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää
siihen rangaistukseen, joka laki ja asetukset kustakin
rikoksesta ja rikkomuksesta ankarimman rangaistuksen.
 

Ei kun menoksi. Hovikuvaaja ei ole kompura kävelijä, tai ainakin näin tuntuu,
mutta armosta antaa etumatkaa edellä menijälle ettei
tarvitse hovikuvaajan aina jarrupalojaan kuluttaa !

Kauniit auringon säteet kevensivät kulkemista kohti pehkubaariin.

Joskus piti taukoa pitää ja katsella luomakunnan kauneutta.

Kun tarpeeksi aikaa vierii, niin pääsee tavoitteeseensa.
Pehkubaari pilkottaa vasemmalla.

Tässä se pehkubaari on.
Mystillisen houkuttelevan näköinen.

Mitä on mualiman kuppi, pehkubaari ja mualiman sauna ?

Sisällä pehkupaaleja.
Liekkö Ruvaslahden Sahlmannit paalit lahjoittaneet ?
Pehkubaarin toimitusjohtajana toimii Jaana joka on Ruvaslahden Sahlmannille sukua.

Pehkubaari teki aitoudellaan hyvän muiston.
Ei tarvitse olla aina kullasta, hopeasta tai kiiltävän hohdokasta
ihmisten yhdessä olo paikat. Perinteitä pitää muistaa ja tuoda niitä esille
niillekin jotka eivät ole koskaan nähneet aitoa elämänympäristöä.

Seinillä oli muistoja hiihtämisen menneistä ajoista.

Näin kun tekee koristeen siitä huokuu tekijän tietämys elämän suuruuteen.

Sisältä lähtiessä opastaulu.

Hyvät neuvot tarpeen VIP pehkuihin.

Kun menimme pehkubaarii, luulin sen olevan jotain tavallista.
Kun tulin ulos, sanoin että olipa kerrassaan hyvä että kävin.

Sisällä oli sitä mitä muistelen entisajasta:
 " Levähdä, näet jotain. Levähdä, lävitseni loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet"

Pisa, näköalatorni Nilsiässä Tahkovuoren läheisyydessä.

Pisa tornille matka oli polku luminen tampattu.
Loppumatka oli huonompaa polkua kuin alkumatka.

Köpykät saavat levähtää jakkaralle jos jalat on huutamassa väsymystä.

Äskeisen jakkaran selkänojassa oli muistokyltti.

Kiveä oli loppumatkan maastossa joka puolella.

Pisan "syntyhistoria".

Sää kauneudellaan siivitti keventäen kulkijoitten jalkoja kohti pisa näköalatornia.

 Matkalla kuuli ja näki kuinka käpytikka rummutti kevään tuloa.

Ah, tätä ihmiskunnan elämän ihanuutta kun saamme elää kauniissa Suomessa !

Tarpominen lumessa kesti tovin, mutta torni saavutettiin.

Pisa torniin päästyämme tapahtui Hornettien ylilentoja.
En tiedä syytä ylilennon ajoitukseen, mutta en nyt ole
poiskaan sulkemassa että Rissalan pojat tiesi matkamme
päämäärän olevan näköalatorni ja halusivat varmistaa että
 perille pääsimme. Nämä mietelmät on spekulointia, mutta ei pois suljettu.

Hornetti keskellä kuvaa, puun vasemmalla puolen.