POLVIJÄRVEN  SIVISTYSLAUTAKUNTA  14.12.2017  KOKOUKSESSA PÄÄTTI
 KULTTUURI-, URHEILU- JA VAPAAEHTOISTYÖN PALKINTOJEN MYÖNTÄMISESTÄ VUODELTA 2017


Kulttuuripalkinto voidaan myöntää polvijärveläiselle henkilölle tai ryhmälle
tunnustuksena erityisistä ansioista taiteen eri aloilla tai käytännön
kulttuurityöstä tai merkittävästä kulttuuriteosta.

 Urheilupalkinto voidaan myöntää merkittävästä urheilusaavutuksesta
polvijärveläiselle tai Polvijärvellä syntyneelle ja kasvaneelle urheilijalle tai
polvijärveläiselle joukkueelle. Joukkuelajeissa voidaan palkita myös joukkueen
yksittäisiä polvijärveläisiä tai Polvijärvellä syntyneitä ja kasvaneita urheilijoita.
Yksittäisiä palkintoja voidaan vuosittain myöntää 1-2 kussakin eri
joukkuelajissa. Palkinnon antaminen edellyttää hyvää sijoitusta SM-tasolla
(vähintään 8. sija) tai muuta urheilumenestystä (lähinnä joukkuelajit) tai
esimerkillisestä kehittymisestä nuorena urheilijana. Palkinnon myöntämisen
perusteena on lisäksi vähintään 14 vuoden ikä
 

Urheilupalkinnon saajat:
Esko Hyvärinen, Keijo Leppänen, Tiia Pajarinen, Timo Roschier, Mauri Siimestö,
Sami Siimestö, Päivi Sirviö, Eemil Tanskanen, Laura Toivanen, Ahti Toivanen,
Laila Turunen, Hanna-Mari Tuunanen, Kari Laakkonen, Annina Walling,
Alpo Vuorma, Kirsi Vuorma ja Santeri Örn.

Urheilupalkinnon saajista kaikki ei ollut palkitsemistilaisuudessa.


Vapaehtoistyö:
Juha Tukiainen

Vuoden liikuttaja:
Anja Haaranen

Kulttuuripalkinto:
Esa Juntunen

Palkintopöytä.

Sivistyslautakunnan pj. Jyrki Kuikka  ja vapaa-aikasihteeri Sirpa Halonen toimivat palkittavien palkintojen jakajina.

Santeri Örn, urheilupalkinto.

Annina Walling, urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Sami Siimestö, urheilupalkinto.

Mauri Siimestö, urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Päivi Sirviö, urheilupalkinto.

Urheilupalkinto.

Tiia Pajarinen, urheilupalkinto.  Tiia on jääkiekon maajoukkueleirillä äiti Eeva Pajarinen noutaa palkinnon.

Laura ja Ahti Toivasen urheilupalkinnon noutaa Riitta Toivanen.

Esa Juntunen, kulttuuripalkinto. Myöntämisperuste:  Valokuva harrastus. Kuvaa laajasti Polvijärven elämää. Kulkee lähes aina kamera mukanaan.

Juha Tukiainen, vapaaehtoistyönpalkinto.

Anja Haaranen, vuodenliikuttaja.

Nunne viihdytti tutuilla sanoilla ja sävelmillään.

Pöydät täynnä palkituista sankareista.

Nunne ja elehtiminen esityksessä saa lisäsävyn viihdyttämiseen.

Polvijärveläisiä yleisurheilijoita Nunnen esiintyminen piti kuulolla joskin kuvan otto herpaannutti esiintymisen kuuntelun.

Kulttuuripalkinto.

Kukat, shekki ja palkinto.

Kulttuuripalkinnon saaja Esa Juntunen jo palannut kotiinsa juhlantilaisuudesta. Lämpimän kauniit kiitokset sivistyslautakunnalle saamastani kulttuuripalkinnosta ! Vuonna 1967 menin Varosen kyläkouluun ja kävin vaihtelevalla menestyksellä luokat läpi. Kuitenkin kulkiessani koulumatkaa talvella hiihtäen synkän metsän läpi ja sulan aikaan jalkaisin tai polkupyörällä ajaen tuli silloin tällöin ajatus etten saa täällä elontietä kulkiessani kummoista aikaan. Matkani teen täällä ja kun aikani loppuu jälkeeni ei jää mitään kuin vain sen että olen  saanut elämän. Ajattelin myös etten saa perhettä, kuljen tieni yksin. Monessa asiassa nyt jälkeenpäin ajatellen olen erehtynyt tai voisin sanoa että kohtalo on joskus ollut matkaani muuttaen. Kuvaamiseni alkoi kun kävimme lastemme kanssa huvipuistoissa monen kesänä kuvaten heidän oloaan monessa vempaimessa. Itse ole käynyt linnanmäen vuoristoradalla ja kummitusjunassa kuin myös, pitää tunnustaa, possujunassa. Possujuna oli rauhallinen ! Kun aika kulki etten päin kuvasin Ruvaslahden koulun monenlaiset tapahtumat,  urheilua unohtamatta lasteni ollessa koulutiellä. Silloinen koulun opettaja Veikko Sorsa pyysi että kuvaisin koulun oppilaat ja luokkakuvat. Suostuin ja melkein saman tein kävin ostamassa sen ajan parhaimman järjestelmäkameran. Koulukuvaus onnistui suhteellisen hyvin  monessa muissakin kyläkoulussa. Kun menin myöhemmin koululle tuli Veikko Sorsa käytävällä vastaa vakain askelin ja sanoi: Minä aateloin sinut Hovikuvaajaksi. Aatelonti tapahtui ilman median oloa paikalla, ei ollut salamavalon loistetta. Englannissa kun aateloidaan, niin aateloitavan pään päälle lasketaan miekka lappeellaan ja lorut luetaan. Tämä hovikuvaajan aatelointi ei kuitenkaan kaivannut sitä että tapahtuma ei kerännyt mediaa kun sen jälkeen media on huomannut aateloidun nimen. Kiitos Veikko nimestä ! Samoin kotisivuni syntyjuuret tuli tai alkoi Ruvaslahden koululta, kun sivistyslautakunta piti kokoustaan ja silloinen sivistysjohtaja Kauko Kuusela kysäisi että onko minulla kotisivuja kun kuvaan aika paljon ? Vastasin ettei ole enkä ehkä osaisi niitä tehdä. Kuitenkin  kun yön hiljaisina hetkinä heräsin tuli mieleeni Kaukon sanat, mutta samalla nukahdin ja ajatus jäi jälleen hautumaan. Jälleen joskus heräsin kesken yöunien ja silloin ajatus kotisivujeni mahdollisesta  että teen sai sisälläni ajatuksen leimahduksen, kuin olisi peitot  leimahtanut tuleen. Marjo vierellä nukkuessa olisi varmaan kysynyt miten ihmeessä peittosi on tulessa ?  Siinä sitä olisi ollut selittämistä että kotisivut ! Marjo rauhallisena ihmisenä olisi kääntänyt kylkeä ja sanonut samalla että kun sytytit niin sammuta ettei koko mökki pala poroksi. No, onneksi ei tarvinnut minun ruveta palomieheksi vaan kotisivut rakennettiin Lehikoisen Markun opastuksella. Kotisivut saivat siten lisää intoa kuvaamiseen kuvata muistoja itselle ja kaikille jotka haluavat sivujani katsella. Kuvaamiseni harrastusmielessä on kerätä muistot menneestä ja toivon että ne joita olen kuvannut ja me kaikki palaisimme myös silloinkin kuvien pariin kun aika on muistella ennen kuin aukaisemme sen valkoisen oven siirtyäksemme ajattomuuteen. Aika muistella  mennyttä nuoruutta, mennyttä jota niin meistä moni haluaisi elää uudestaan.