Pääsiäisen tapahtuma Golgatan ristillä ja nyt
tässä ajassa 2015
Golgatan ristiltä huuto Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit !
Jeesus antoi sanottuaan henkensä meidän puolestamme saadaksemme ikuisen
elämän.
Pääsiäinen on tapahtumana sellainen joka vaatii hiljentymisen ja
sanoman sisäistämisen
vaatii ymmärtämään heikkoutemme ja turvaamme elämämme uskomaan
ristiinnaulitun sanomaan.
Myös elämään pitää mahtua sellaista jota ei voi
kutsua vakavahenkisyydeksi
kuitenkin muistaen pääsiäisen hetket Golgatan kukkulalla ja antaen
muistamisen ristiinnaulitulle Jeesukselle.
Se armoitettu hetki elämässäni, pääsiäisen aika, on ilon kuin surun päivät.
Suru siksi kun muistamme Golgatan tapahtumat, mutta surun valtaama kehoni muuttuu auringon säteileväksi energiaksi kun saan lähteä kyöpelinvuorelle ja olla vapaa maan päällisistä
mielenmurheita lisäävistä ajatuksista. Pääsiäisenäkin muistutetaan mitä Golgatan kukkulalla tehtiin ja kaikki tämä muistetaan vuosituhansien kuluttua tässäkin ajassa.
Lentoni kyöpelinvuorelle on vähemmän merkityksellinen kuin Golgatan tapahtumat, mutta lentojani pääsiäisenä ei pidä ohittaa olankohautuksella. Matkani kyöpelinvuorelle on monisäikeinen kun aina matkaa tehdessäni teen hyviä tekoja. Milloin jumiudun matkustajakoneen ilmaiseen imuvirtaan ja ajelen kellotapuliin tehden pienen kuhmun joka oikenee photoshopissa muitta mutkitta. Olen pelastanut Malesialaisen matkustajakoneen jumiutuneena ilmakuoppaan ja kuljettanut vastikkeitta Höytiäisen jäälle joka alkaa sulaa kevään lämmön vaikutuksesta.
Ei ole syyni jos kone vajoaa vedenvaraan. Jos en olisi pelastanut edellisenä pääsiäisenä ilmakuopasta lentokonetta se olisi bensiinin loputtua pudonnut maassa hiipparoijan niskaan. Seuraukset olisi ollut samanlaiset kuin 24.3.2015 Alpeilla lento 4U9525 joka syöksyi vuoreen.
Aina on parempi vajota hiljalleen kuin kertarysäys. Hiljalleen kun vajoaa on silloin aikaa miettiä tehtyjä ja tekemättömiä tekojaan. Kertarysäys ei jätä pelivaraa
miettiä elämän tekosiaan vaan elämänfilmin kelaaminen tyssää jo siihen kun käsi hamuaa filmin käynnistys nappulaa.
Kaikki nämä pelastusoperaatiot pääsiäisinä eivät ole päätyneet painojulkaisuun Outokummun Seutuun tai muihinkaan lehtiin jotka julkaisevat asioita joka olisi aivan toista luokkaa julkaistavaksi kuin joku poliittinen kärhämä polvijärven valtuustosta. Laaja huomio lehdistössä
ja Nobelin hyväntekeväisyyspalkinto olisi myönnetty Impivaaran
Luutalentäjälle vakituiseksi saajaksi ajattomaan aikaan viimeiseen tappiin
saakka. Vain vaatimattomasti tapahtumat selviävät kotisivultani totuutta madaltaen kerrottuna.
En vaivu niin alas, vaikka en ole saanut kutsua Saulin linnaan itsenäisyyspäivänä, ei lehdistössä noteerausta, ettenkö jatkaisi pääsiäisen lentoja ja samalla pidän maailmaan kohtaavat tulevat tärskyt pieninä kun pelastan eteeni sattuvat tulevat kohtalokkaat seuraukset omalla tarmokkuudellani kun pääsiäisenä luudan kyytiin kiepsahdan.
Pääsiäisenä 2015 ajattelin etten sotkeennu raskaisiin ongelmiin ja samalla saisin vietettyä pääsiäisen niin kuin ne jotka ovat vailla luutaa ja sitä kyöpelinvuoren kutsuhuutoa joka kaikuu korviin jo siitä asti kun saavun edelliseltä pääsiäisenä lennoltani. Kutsuhuuto vuoden kestäen pääsiäisestä pääsiäiseen on kuitenkin sellainen ettei sitä voi sivuuttaa ja olla vastaamatta lähtökutsuun.
Olin juuri luudassani starttinappulaa tunnustelemassa ja antaen startin seurauksena savun ja usvan peittää kotini ruskea peltikatto. Korkeapaineen seurauksena sankka usva olisi valunut alaspäin ja mahdollisesti ikkunanrakoloista kärynkatku olisi sisälle tunkeutunut mutkat oikoen ja sisällä olijat tunnistaneet että päästiin talon vanhimmasta eroon pääsiäisen ajaksi.
Startti keskeytyi dramaattiseen puheluun. Juuri pääsiäisperjantain aamuna oli nähty oudot jäljet Martonvaaran metsässä. Jäljet olivat niin oudot että pyydettiin korkealta ilmaseurantaa, kun jalkaisin ei kukaan halunnut joutua ennakko esimerkkinä pääsiäisateriaksi oudot jäljet jättäneelle taivaltajalle.
Armoitettu hetki jälleen valtasi mieleni. Pelastaa ihmiskunta ja saada pääsiäisenä tuntea syvää mielihyvää josko lehdistö noteeraisi tekoni tekstimuotoon.
Suunnistin luuta savuten tapahtumien ydinalueelle metsään ja tunnustella aluksi tekniset valmiuteni jälkien tunnistamiseen. En tuntenut pelon häivääkään joten kaikki oli minussa ennallaan. Jos olisin vapajana pelosta puun takana en olisi se peloton luudalla lentäjä joka sotkeentuu pääsiäisenä seikkailuun ja ne saattaa lukijasta tuntua keksityltä seikkailulta.
Nämä ei ole keksittyjä vaan mahdollisia kun muuttaa mahdottoman ymmärettävään muotoon.
Ilmavalvonta keskittyi jälkien seurantaan puittenlatvojen tasalta, mutta en kokenut täydellistä työhön paneutumista, kun vaara oli maankamaralla. Vino kallistus ohjaus-sauvalla ja olin sillä tasolla josta voisin ottaa silmä
yhdeyden mahdolliseen tulevaan jäljitettävääni.
En tarkoita tällä silmä yhteydellä samaa jota elämänkumppani piti silloin nuoruutemme kuumina aikoina.
Tämä jäljitettävän silmäkontakti on kaukana laupeudesta ja ei voi verrata ihmisten hekumahetkiin.
Kun porhalsin tuntitolkulla luuta savuten jälkiä seuraten ja puita väistellen,
kun jouduin
lyömään takasiipi ABS-jarrut kiinni vinkuen. Jotain kauempana puitten välistä
kiiluu !.
Olin saanut näköyhteyden kirkkaisiin silmiin, mutta mikä puitten lomasta kiiluu ?
Latasin kaasun pohjaan, mutta luutani pyörtyi pelosta ja kiepasautti minut nurinniskoilleni ilmassa. Jäin jumiin jälkien päälle ilmaan ja Luojamme pelastakoon pedolta minut jos sen tarpeelliseksi havaitsee.
Oliko tämä pääsiäinen 2015 viimeiseni ?, kun Golgatan tapahtumat vievät huomion siellä Taivaassa kuin täällä maanpäällä ja silloin ei kuulla luudalla lentäjän avunhuutoa " luutani !, luutani ! miksi sinä pyörryit !".
Luutalentäjä sanat lausuttuaan Martonvaaran metsä hiljeni tuli
tyyntä. Räntäsade tummensi taivaan,
pelipaita pyykinpesukoneessa repesi ompelukuntoon, lumi alkoi
sulaa +6 lämpöasteessa halkaistakseen
jäälohkareen. Iltapäivällä klo.15 aikaan auringon valo
valtasi metsät ja pellot. "Se on täytetty".
Alla kuvan luuta lentäjän viime hetkistä
|
LUUTANI, LUUTANI
MIKSI SINÄ PYÖRRYIT !!! |
|