ELÄMÄN  MARJAT

Kun elämän tuuli kuljettaa muistoja menneestä eletystä
elämästä ne on kuin poimittuja elämänmarjoja kämmenellä.
Kämmenellä meillä monella kulkee kaikkein rakkaimmat muistot
nuoruuden alkuhetkistä tähän hetkeen.
Kun katsomme omaa kättä saatamme nähdä parhaat, muistorikkaat
pienetkin hetket muistoina vanhenevassa kädessämme ja ne on muistot
jotka suljemme käteemme emmekä anna muistojen pudota kulkiessamme
vielä tovin aikaamme. Kun katsomme kämmenellä olevaa viittä elämän marjaa,
jotka kuvastavat Isä meidän rukouksen viisi ensimmäistä sanaa.
Isä meidän joka olet taivaissa.
Nämä viisi sanaa johon turvaudumme silloin kun kiitämme kaikesta
saadusta jokaisesta elämänpäivistämme.
Kiitämme silloin myös Isä meidän joka olet taivaissa sanoi,
pyytäessämme auttavaa kättä, kun oma käsi ei enää jaksa kuljettaa
elämän pyhiä sanoja. Sanat putoavat kädestä jäljelle jää käsi
joka on kuljettanut sanat elämän matkan taivaan Isän käteen.
Jokainen käsi on luotu ottamaan vastaan se elämäntehtävä
jonka me ansaitsemme ja voimme ottaa omalle kädelle elämän sanat,
pyhät sannat. Sulkea ne käteen kunnes käsi vaipuu, putoaa elämänmarjat, jotka
ovat olleet elämän voima, auttava voima, silloinkin kun elämän voimaa ei ole ollut.