Lomalla Kilpisjärvellä ei tasapaksuja
lomapäiviä ole kuin yön pikkutunneilla kun vaivun uneen ja
hellän kaunis kuorsaus
valtaa suuni ja se on kuin satakielen lauluun verrattava ääni
jota vierellä nukkujani kaipauksella halajaa korviinsa.
Yön heleän kaunis ääni vaimenee aamulla ja silloin valpas ja
avoin ajatus virtaa samaa tahtia kuin mökkimme vieressä
ollut Tsahkaljoki. Tsahkaljoki virtaa alaspäin ja ei siinä
suhteessa ole verrattavissa avoimeen ajatteluuni
joka kulkee vain ylöspäin, Saanan laelle. Päivän ohjelmassa
oli kalastaa Saanajärvellä, mutta matkakumppanit
eivät tienneet mitä kaikkea muuta päivällä on mahdollisesti
tapahtuva vaikka nielasin heidän nähden buranan.
Totuus buranan ahmimiseen selkiytyi kun hylkäsin työtoverini
canon kameran Marjon huostaan ja lausuin
sanat " lentoni on pieni ihmiselle, mutta suuri
ihmiskunnalle jotka haluavat oppia lentämään omilla
käsillään".
Halusin kiivetä Saanan laelle 1029 metrin korkeuteen ja tulla
omien käsien ohjauksella liidellen alas.
Ja tästä alkaa uusi aikakausi maapalollamme, siivettömien liito
lento aikakausi.
Ja kukapa muukaan sen ensilennon tekisi kuin se joka ei uskalla
lentokoneeseen nousta.
Alkumatka oli helppoa taivallusta ja onneksi kamera Marjolla
rallattaa ja muistikortti täyttyy. |
Sitten pientä könyämistä tai
konttaamista vaikka loivaa nousua on alussa. |
Sitten alkaa vaikein taivallus liito
lento kauden tavoittelussa.
Kamera on tallentanut herkkää kuvamateriaalia. Hiki tulvii, burana jyllää jaloissa. |
Kyseessä ei ole Suomen
kuuluisin vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson.
Veikka käyttää kiipeilyyn kaiken maailman apuvälineitä, mutta
hovikuvaaja raapii ruhonsa
huipulle ilman kaupallista lisähappea. Henki kulki vaikka ohut
ilma korkeuksissa tuo omat vaikeudet. |
Ennen H-hetkeä oli kutsuttava
apuun ilmojen jumalan ukko ylijumala.
Pieni levähdys ja tarinointi hänen kanssaan antoi uskoa
yliluonnolliseen suoritukseeni.
Ukko ylijumala antoi vakuutuksen ettei sää muutu kun hän on
ukkosen ja sään jumala. |
lento kuvattu sarjakuvauksella ja
yhdistetty yhdeksi kuvaksi helpottaen katselua
Kun liitelin alas oli pakko laulaa samalla
laulu jonka sanat ovat ainutkertaisia,
etenkin kohta " Saan olla niin paljosta kiitollinen. Kunhan
vain osoittaa muistaisin sen".
EEeEi olla tään kauniinpaa vois
Sain lahjaksi elämän yhden vaan
Sen elää voin päivän vain kerrallaan
En päivääkään vaihtaisi pois
Vaik' tuskaakin menneessä ois
Sen kautta oon kasvanut ymmärtämään
Vihdoinkin kaiken tään
Saan olla niin paljosta kiitollinen
Kunhan vain osoittaa muistaisin sen
Se lahjoista suurin on mun kohdallain
Kun tänne mä syntyä sain
En päivääkään vaihtaisi pois
Ei toisin mun lauluni sois
Sen tiedän oon luotu mä näin elämään
Uneen kun painan pään
En päivääkään vaihtaisi pois
Kun muutos ei parempaa tois
On elämä kaunista ollut niin
Kuin kudottu lankoihin kultaisiin
En päivääkään vaihtaisi pois
Vaik luoja mun uudelleen lois
Ja jotain jos toimissain väärin mä tein
suon senkin itselleni
Suon senkin |
