Ruvaslahden Ruvaspirtillä kylien elämää ennen ja nyt - kyläjuhla  8. 7. 2017


Kylien elämä kauan aikaa sitten ei ole verrattavissa tähän hetkeen joka on hosumisen joka paikkaan yhtaikaa

kiirehtimisen aikaan. Kiireettömyys vuosikymmeniä sitten oli tavaramerkki vaikka töitä tehtiin niin maaseudulla

kuin jokaisessa paikassa missä ihmiset elivät aikaansa vailla sitä nykyajan hurmoshenkiseksi muodostunutta

saada sellaista elämälleen josta joudumme joskus luopumaan kun työn teon väsyttämänä näemme sen puhtaan valkoisen

oven jonka kukin vuorollaan aukaisee siirtyäkseen ajattomuuteen. Silloin kun sydän kuljettaa nuoruuteen muistelemaan

ja näkemään aikaa entisen avaamme muistot niistä hetkistä ollessamme luomakunnan kauneuden keskellä

maaseudulla heinäpellolla seivästäen heiniä. Tai vaikka siihen aikaan mennä sisimmässämme, kun sirpillä viljapellolla

viljaa kaadettiin ja lyhteitä puuvartaaseen laitettiin kuivumaan. Ennen kuin näitä maaseudun aikoja elettiin raivattiin peltoa

synkkiin metsiin, suot ojitettiin ja näin suomalainen maaseutu kylät, kovalla työllä lähes kasipelissä tehtynä sai alkunsa.

Ihminen on luotu pyrkimään, kokoamaan, tai laajentamaan olemassa olevaa ja siksi myös uudisraivaajat laajensivat

raivaten peltoalaa metsiin, soita ojitettiin kovalla vauhdilla paremman elintason toivossa ja ennen kaikkea silloin

ennen nälkä oli se joka "pakotti" maanviljelijät suurentamaan peltoalaansa kuin myös siten navetassa lehmien

määrä kasvoi. On ymmärrettävä että silloin lähes sata vuotta sitten ihmisten pyrkimys saada huomisesta parempi

kun kyseessä oli jokapäiväinen leivästä kyse ja sen niukkuudesta. Kun saavuttaa jotain, silloin se saavutus ei pysäytä

vaikka ei olisi tarvetta enää saada vaan pysyä siinä minkä jo on kovalla työllä pitkien työpäivien ahkeruudella saavutettu.

Suomen itsenäisyyden alkuajoista asti alkanut maanviljelyn kehitys kulkee omaa peltotietään jossa kuljemme samoin

 ajatuksin samoin teoin kuin silloisella viljelijällä hänen ensimmäinen kuokan isku iskeytyi josta alkoi sarkaojan kaivaus.

Toivokaamme Suomen pelloille elämää ja maanviljelyn kukoistuksen jatkuvuutta sukupolvilta toisille joka

antaa sitä mitä me kaikki tarvitsemme, ruuan pöytiimme. Saatamme elää sellaisessa liallisuuden ajassa

unohtaen sen köyhyyden sen kurjuuden maaseudulla joka vallitsi Suomessa 100 vuotta sitten. Muistakaamme

esi-isiemme perintö peltomaat joita viljelemme. Pelloilta kaikuu työn ääni, kuulemme rakkauden isänmaahan.

Rakkaus työntekoon omalla pienellä peltotilkulla on kunnioitusta tästä ajasta lähteneille viljelijöille joitten

maallinen tomu lepää meille kaikille pyhässä maassa. Suomen siniristilipun, itsenäisyyden lippu, hulmutkoon

muistona Taivaan kotiin siirtyneille maan äideille maan isille siitä rakkaudesta jota he osittivat jälleenrakentamalla

tämä maa jälkipolville ja saivat kylät elämään. Tässä ajassa me kunnioitamme mennyttä aikaa ja niitä ihmisiä

joitten ansiosta pelloilla kuuluu viljelijän aherrus joka alkoi esi-isiemme korpimetsien raivauksesta pelloksi

jatkuen seuraaville sukupolville lahjana niiltä jotka halusivat viljellä isänmaata kyntäen, kylväen kunnes

se viimeinen sarka, elämän pelto korjataan ja meitä ei enää näy. Jäljellä pelloilla muistot rakkaat viljelijän.

Kautt` aikain vuosituhanten on soinut laulu peltojen: maan ääni, sävel salaisin, työn laulu pilvihin.

Juontajana toimi Pentti Mäkkeli

Tilaisuuden avauspuheen piti Arto Sutinen. Seuraavan kuvan alla Arto Sutisen pitämä avauspuhe. Arto oli avauspuheen kirjoittanut edellisenä iltana. Puhe oli hyvä ja herkisti Arton puheen loppuosalla kyyneliin. kun ihminen antaa  kyynelten tulla hänellä on rikas sielunelämä, sydän kunnioitusta täynnä menneille sukupolville.

Arto Sutinen: avauspuhe. (teksti Arto Sutinen) Arvoisa juhlaväki tervetuloa Ruvaspirtille Ruvaslahden entiselle koululle. Tämä koulu on valmistunut 1958  92 vuotta sitten. Koulu lakkautettiin 2015 osasyynä oli mahdollisia sisäilma ongelmia joita ei kuitenkaan mittauksissa todennettu. Olimme kylällä tosiasian edessä entä nyt missä kokoonnutaan. Punnittiin erilaisia vaihtoehtoja ja kylä päätti, että otetaanriski ja ostetaan koulu. Tarjosimme kunnalle 50€ ja valtuusto hyväksyi kyläyhdistyksen tekemän tarjouksen, kaupat 2016. Suunnitelma ja visioita on millä tavoin pakolliset kustannukset ja kulut katetaan. Tänä kesänä on tarkoitus muuttaa lämmitysjärjestelmä öljystä maalämpöön ym. remonttia. Olemme hakeneet leader-rahoitusta ja se on myönnetty. Toimintaa, tapahtumia on ollut paljon. Polvijärvi-päivistä, hiihtotapahtumista, piirakka talkoista, karaokekerho, lintutornin rakentaminen ja monenlaiseen muuhun tapahtumaan. Tänään teemana on kylien elämää ennen ja nyt ja liittyy Suomi 100- juhlavuoteen. olemme pyrkineet aikajanan menneestä tähän päivään miten kylällä elettiin ja tekniikan aikakauteen. Mikä valtavakehityksen kulttuuri on tapahtunut sadassa vuodessa ja pidemmälläkin ajanjaksolla katsottuna onko ihmiset onnellisimpia tänään kuin 100 vuotta sitten. Epäilen, olen ehkä väärässä. Ennen oltiin vähään tyytyväisiä. Kaikki tehtiin itse leikeistä tavara-aineisiin. Oli osaavia ihmisiä ja kekseliästä mieltä. Tänään kaikkea on saatavilla.  Olemme yltäkylläisyyden täyttämiä ja silti koemme, että olemme yksin ja tyhjyyden tunne valtaa sisimpämme. Jokaisella meistä on niitä voimavaroja ja kykyä ja luovuutta. Löytäkäämme ne ja annetaan kaikkien kukkien kukkia. Olette sydämellisesti tervetulleita te juhlaväki. Te teette tästä päivästä juhlan. Ja kunnioittakaamme menneitä sukupolvia heidän tekemästään työstä ja älkäämme unohtako juuriamme ja elämä on lahja vaalikaamme sitä.

Arton puhetta kuunneltiin sen arvoisella tavalla, kunnioittaen tekstin sanomaa.

Laulua Elsa Vilman.

Elsa lauloi muun muassa Lapin Äidin kehtolaulu.

Juhlapuhe Kenraali Seppo Tanskanen.

Tanssiesitys: Kansantanssiryhmä Äkkinäiset. Äkkinäiset kotoisin Liperistä.

Runonlausuntaa: Arto Sutinen

Runot Artolla Seppo Lappalaisen tekstein

Juhlapäivään oli saapunut kaikkien yllätykseksi paljon juhlavieraita. Juhlavieraitten määräksi arvioitiin reilusti yli sata henkeä, jopa 150 oletettiin olleen.

Arton runolausuntaa joka tuli syvällisiä elämän tunteita herättäen.

Ruvaslahti-balladi. Esittäjänä Pentti Mäkkeli ja Heikki Kuikka.

Balladi kuunneltiin uutena sävelmänä.

oikealla Anita Tanskanen saa kiitoskukan Pia Mäkkeliltä. Anita muistettiin kukkasin juhlapäivän onnistuneen toteutuksen johdosta.

Vanhoja maatalousesineitä oli näytillä voimistelusalissa.

Kirnu vasemmalla jolla ennen voita kirnuttiin.

Takana seinällä lukee Isänmaan puolesta ja myös kuvassa Asta ja Arto, naapurukset, toteuttavat isänmaan jaloa aatetta: ole ystävällinen lähimmäiselle ja iloitse siitä vapaudesta jonka eteen taistelussa menehtyivät muistotaulun nimen henkilöt.

Voimistelusalissa oli valokuvanäyttely ja kylävideo.

Polvijärven Varosen koulun oppilaita joskus kauan aikaa sitten. Kuvat oli toimittanut silloinen koulun oppilas Elsa Inkinen nykyisin Vilman.

Muistoja kuvin ja lehtileikkein.

Raimo Karvonen näyttää kuvien henkilöitä jotka hänelle ovat nuoruudesta tuttuja.

Ulkona oli vanhoja koneita esillä. Kuvassa Risto Soininen ja hänen viljojen peittauskone.

Sankimman joukon katselijoita kokosi Arto Sutisen työnäytös.

Arto ja pärehöylä.

Päreet menee koneen alle hienoina liuskina.

Kuten kuvasta näkyy, Artolta luonnistuu päreenteko, runonlausunta, avauspuheet, lintumaailman seuranta ja kaikki mitä maa päällään kantaa. Kaikki onnistuu !!

Eipä päreentekoa ole aikoihin nähty ja se kiinnostaa.

Olisko jonkin sortin heinäsilppuri.

Vanhoja koneita maatalouden menneestä hyvästä ajanjaksosta.

vas. toimittaja Piia Paananen. Kuistilla Risto Soininen vanhojen suksiensa esittelyssä.

Keittoruokaa sai teltasta tarjoilijana toimi (vas) Timo Turunen. Myös lintumaailman ykkönen,(keskellä) Janne Leppänen tarjoili pika voittoja.. jos onni suosi.

Pomppulinna kaikenikäisille.