Hiihtoloma Rukalla ja Posion Korouomassa
2.-4.3.2020

 
Hiihtolomaviikolla päätarkoitus oli käydä Korouoman rotkolaaksossa ja kävimme myös.
Aurinko paistoi, sää oli mitä parhain patikointiin Etelä-Lapin Posiolla sijaitsevalla nähtävyys alueella.

Lunta oli joka paikassa reilusti yli metrin. Tampatut patikkapolut olivat hyvät kävellä joka oli merkki siitä
että retkeilijöitä Korouma houkuttelee suuret määrät. Korouoma on myös Hovikuvaajalle jonkinlainen
"pyhiinvaellus" paikka joka johtuu siitä, että Suomen kuuluisin luontokuvaaja Hannu Hautala on kuvannut
useita satoja kertoja Korouman jyrkänteen reunalta milloin maakotkia ja muitakin lintuja.

Korouman reunalla jossa oli aidattu alue jyrkänteen reunalla tiesin paikasta että Hannu on tästä kuvannut
kun "tuttu" maisema aukesi jotka olen nähnyt Hannun kirjoittamassa luontokuvausopaassa. Huomasin vasta
jälkeenpäin että paikka oli nimetty Hannunkallioksi. Mutta hovikuvaaja ei tällä kertaa nähnyt linnun lintua vaikka
 silmäilin josko vaikka maakotka tulla pyrähtäisi kallionkielekkeelle. Ei näkynyt mutta kuvia otin Korouoman rotkolaaksosta
ja ne on kuvasarjan alussa. Myös muita kuvia Rukalta sen jälkeen kun Korouomakuvat on ohitettu.

Parkkipaikka oli tupaten täynnä joka oli pienoinen yllätys, kun luulimme patikoivamme vain pienellä porukalla.

Matka Korouoma rotkolaaksoon kyltein ohjataan.

Korouomajäätiköihin vaivaiset 5km.

Alussa matkaa piti kulkea "tunnelin" läpi.

Matkaopastusta hatarassa hirsimökissä.

Matkamme tarkoitus, Korouoma.

Jonoa muodostui. Alku oli leveää lumeen tamppaantunutta polkua pitkin.

"Retkiopas" Marjo viittaloi että tästä käännymme vasempaan.

"Retkiopas" kun on matkassa matka taituu eksymättä.

Tätä polkua kutsutaan hevostieksi.

Kuten näkyy, lunta oli riittävästi.

Nyt laskeudumme alaspäin Korouomaan.

Loppulasku oli köydestä kiinni pitäen.

Ja köysirata sen kuin jatkui alaspäin.

Kun köysirata oli onnellisesti kuljettu tulimme Hannunkalliolle.

Putousta sen verran ettei hypätä kannata.

Matkaa pohjalle ainakin 100 - 130 m.

Näkymät hyvät näin aurinkoisella säällä.

Hannunkallio niin kuin lukee kyltissä.

Tästä kohtaa Hannu Hautala kuvannut monet kuvat jotka ovat Suomen luonnonkuvauksen ehdotonta eliittiä.

Jäätä riippui kanjonin reunalla pitkin matkaa.

Kanjonin reunalta oli laskeuduttava aivan pohjalle. Lasku onnistui jälleen köyttä pitkin. Ote ei saanut lipsua. Tai sitten sivummalta kiertäen polkua pitkin.

Alamäki kun on, silloin helppoa kulkea kun vain ei nuukaile vauhdin pidossa. Kaasu pohjassa alas.

Terävät piikit on jääpuikoissa.

Pohjalla ei aurinko liiemmälti valoa tuonut. Näki kuitenkin hyvin ja ei käsikopellolla tarvinnut tarpoa eteenpäin.

Talvella Korouoma on väritön. Kesällä taasen varmaan kalliot tuovat oman erikoisen väriloistonsa.

Näitä jääputouksia oli tuhkatiheään.

Korouoman pohjalla oli aika viileää, mutta tarkeni kun päässä oli Hovikuvaaja lippis !!!

Tällä jäätikkuputouksella oli korkeutta useita kymmeniä metrejä.

Mammutti. Korouoman levein jääputous noin 50m ja korkeuttakin on tarpeeksi.

Ruskeavirta. Tässä ehkä paras jääputous. Lumi toisaalta "sotkee" putouksen lostokkuutta.

Ylhäällä kaunis auringonpaiste. Alhaalla vailla auringon lämpöä.

Tässä viimeinen kuva jääputouksesta Korouoma rotkolaaksosta.

Korouomasta tullessa matkan varrella oli nuotio sytytetty.  Ei tuoksunut HK-sininen ! oli jotain lihatonta makkaraa nuotiossa. Puheesta päätellen retkeilijät eivät olleet Polvijärveltä vaan etelän lämpimästä maasta. Taisivat olla Turkista.

Lähellä edellistä laavua oli myös toinen jossa myös paistettiin jotain joka ei tuoksunut niin hyvältä kuin HK-sininen.

Korouoma jäi taakse, mutta hovikuvaaja näki Hannu Hautalan "jalanjäljen".

Rukalta kuvia auringon helottaessa täydellä voimalla. Pakkasta vain -3.

Lunta sitä oli ja se ei lopu varmaan ennen kuin toukokuun heleinä lämpiminä päivinä.

Tykkylunta.

Aleksi jättänyt kelkan mäen taakse. Kesti kävellä tampatussa lumessa.

Ei Polvijärvellä näin paljoa lunta ole kuin vasta silloin kun näkee talviunta Lapista.

Matkakumppani lumen piirittämänä.

Niin se vain hovikuvaajakin pääsi keskelle lunta.

Puuttinin valtakunta keskellä vaalean nyppylän päällä.

Kuusamossa nähtävyytenä jääveistoksia.

Oulangan luontokeskuksessa nähtävinä luontokuvia.

Hannu Hautalan kotkakuva Korouoman rotkolaakson reunalta vuodelta 1990.

Revontulikuvia myös luontokeskuksessa.

Sitten piipahdimme erämaareitillä Oulankajoella.

Oulankajoki.

Joki ei jäädy.  Pakkasyön jäljeltä lämmin vesi höyryää.

Kiutaköngäs.

Kiutaköngäs laajemmin kuvattu.

Muistoja menneestä. Oulangalla ei käyty mittavia taisteluita talvi- ja jatkosodan aikana. Kuvassa ampumapesäke josta valvottiin Oulanka-joen liikennettä sodan aikana.

Lappi-loman viimeisenä iltana menimme Rukan laskettelukeskukseen. Illan tapahtumissa oli valolasku ja lopuksi ilotulitus.

Ruka iltavalaistuksessa. Käytin kamerassa aukkolukua 16 jolla sain valot tähtimuotoiseksi.

Ihmisiä paikalla paljon. Kaikki ei kuvissa vaan osa selkäni takana.

Valolasku. Sai osallistua kuka halusi. Valolaskijoita oli yli sata.

Valolaskijat parkeerasivat rinteen juurelle odottamaan ilotulitusta.

Ilotulituskuvia. Otin sivulleni kuviin vain kourallisen.

Kotiin palatessa ei voinut olla pysähtymättä hiljaisenkansan kohdalla. Lunta oli hartioihin asti hiljaisilla eikä valitusta kuulunut lumen määrästä !