21.-23.7.2019 lomamatka Ylläkselle.

 
Kesäloma on odotetuin aika ja toivoa sopii aina, että säät eivät olisi kelvottomat.
Tällä kertaa säänhaltija oli armollinen. Tätä parempaa säätä kesälomalle ei voi  toivoa.
Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli sopivasti kun ottaa
huomioon patikoimisen. Kävelyretkillä oli sopivan lämmintä, hiki toisinaan kieltämättä tuli.


Varosesta lähtenyt lomamatkan ensimmäinen jarrutus tapahtui Ylläksellä.
Hovikuvaajan päätähtäin oli kiivetä Taivaskerolle jossa sytytettiin Helsingin
olympialaisten olympiatuli. Ja sinne myös menimme loistavan sään siivittämänä.
Myös muita retkeilypaikkoja kierrettiin, lähinnä patikoitiin Ylläksen patikkareiteillä.

Ylläkseltä matka jatkui Kilpisjärvelle ja siitä käyntejä Norjan puolella.
Nämä Kilpisjärvi ja Norja lomakuvat tulee myöhemmin ajallaan.

Alla kuvasarja Ylläkseltä ja Taivaskerolta.


Patikkaretki ensimmäinen oli Hillapolku.
Lähdettäessä Hillapolulle oli näkymä Ylläkselle.

Kuten kuva kertoo Hillapolku oli nimensä veroinen. Yksi lakka !!

Ja Aarno taisi löytää toisen lakan !

Pitkospuu vievät Kesänginkeidaalle.

Kesänginkeidas.

Kesänkijärvi.

Patikkaretki kulki vesistön yli.

Metsäpolku muuttui hetkellisesti hiekkatieksi joka johdatti suoalueelle.

Suo ylitettiin reippain askelin lankkusiltaa pitkin.

Piti vauhti hidastaa, kun tuli äkkijyrkkä käännös vasemmalle sillalle.

Sillalta veden heijastus.

SEURAAVAT  KUVAT JOHDATTAVAT HOVIKUVAAJAN  ODOTETUIMPAAN  PAIKKAAN  TAIVASKEROLLE.

Ennen lähtöä Taivaskerolle piipahdimme lähtöalueella
Pallaksen luontotaloon jossa oli havainnollistettu lähialueen kukkulat.
Vasemmalla oleva kukkulan päällä palaa valkoinen piste se on Taivaskero.
Taivaskerolla sytytettiin 1952 Helsingin olympiatuli.

Hovikuvaaja pysähtyy aina lintujen kohdalla. Niin nytkin.
Kotka on raadellut jäniksen. Korppi haluaa myös osalliseksi jäännöspaloille.

No niin !   Nyt matkalle Taivaskerolle.
Etujoukot ovat aina Hovikuvaajaa edellä. Se johtuu siitä kun
olen hidas kävelijä taikka onko niin että Hovikuvaaja katselee
ympärille josta löytyy silloin tällöin kuvattavaa.
Hovikuvaaja ei ole könttyrä kulkija vaan annan etumatkaa
köpyttelijöille ja kipaisen sitten alta aika yksikön välimatkan umpeen.
Näin ajatellen saan etujoukoille ammennettua mielihyvää että joukossa on vanhus
joka ei jaksa kiivetä ja oma kunto on terästäkin lujempaa.

Matkanvarrella nähtiin poro ja pieni valkoinen poro.

Taivaskero on keskellä kuvaa takana oleva kukkula.

Hovikuvaaja kulki omaa tahtia jäljempänä.
Oli havaittavissa että etuetenijät pysähtyvän jotain katsomaan.

Pysähdyksen syy oli tämä.
Vuonna 1938 tunturihotelli toteutui jonka kuitenkin saksalasiset sotilaat räjäyttivät Lapin sodan loppupuolella.

Tässä kohtaa sijaitsi tunturihotelli jonka saksalaiset räjäytti.

Matka jatkui Taivaskerolle. Jokin mökki tai maja oli matkanvarrella.

(kuva Marjo Juntunen)
Tässä hovikuvaaja poseraa olympiasoihdun kanssa.
Hovikuvaaja teki soihdun kotonaan ennen kesälomareissua.
Soihdun tein koska sytytän Taivaskerolla uudestaan olympiatulen !!!
Soihtu neloslautaa sivuilla/pohja ja puukeppi vartena.

Pitkä polku. Ainakin tässä vaiheessa helppokulkuinen.

Polun vasemmalla puolen ehkä joku pieni laskettelurinne.

Erja ja Marjo huili hetkessä.

Tauko koko komppanialla.

Sitten tuli eteen kivikkoinen polku.
Mutta ! Emme ole nuhapumppuja eikä nämä ole kuin lillukanvarsia meidän kunto huomioon ottaen.

Näkymä on sinertävä. Johtuu ilmakehän ja auringon yhteisvaikutuksesta.

Pojat jo mennä huristaa kaukana.

Tytöt tulee myös ajallaan ja mitäpä sitä lomalla henki pihisten kiirehtii.

Näkyykö miten kauaksi, ei taida Ruotsin puoli siintää.

Annoin Aarnolle vähän etumatkaa ennen Taivaskeron huippua.
Näin Aarno luulee että Hovikuvaaja tekonivelet eivät ole
enää uutuuden jouhevuuden kunnossa. Kyllä ne tekonivelet
jo vähän väljemmältä tuntuu. Kuitenkin kyse on Hovikuvaajalla
nauttia siitä pienestä ajallisesta hetkestä katsoessani Taivaskeron huipulle.

Oikealle oli tämmöinen näkymä.

Erja keulilla jota seuraa Marjo kävelykeppeineen.

Aleksi ja Henri ovat nopsia kiipeilijöitä ja olivat
kauan aikaa perillä ennen kuin jälkijoukot saapuivat.

SE ON SIINÄ !
Hovikuvaajan kesäloman tavoiteltu paikka Taivaskero
ja muistomerkki Helsingin olympialaisten olympiatulen sytytyspaikka.

Helsingin olympiatuli sytytettiin tässä kohtaa 6.7.1952 keskiyöllä.

(historiallisen kuva otti Marjo Juntunen)

Hovikuvaaja  ei ole sellainen etteikö kesälomalla
olisi jotain muutakin kuin olla tököttää vailla mitään
sellaista virikettä mistä ei olisi kerrottavaa muille.
Keväällä tai oliko keväällä kun kotonani kävi Veikko Sorsa
ja hän kysyi oletteko käyneet milloinkaan Taivaskerolla ?
Tämä kysymys valaisi tulevan kesälomamatkan Taivaskerolle.
Olen hovikuvaajana sellainen, että yritän lomallani saada muistoksi
 itselleni tai myös toisille jotain jota sitten muistelen kun en enää
jaksa tai pysty kulkemaan lomalle pitkien matkojen päähän.
Joillekin saattaa kyseinen elämäntapa olla vähäpätöistä
tai turhaa vaivannäköä lomalla. Hovikuvaajalle elämä on
vaiherikasta johon kuuluu olla oma itsensä ja toteuttaa
sitä mitä olen oppinut elämässäni. Elämä on sitä kun kuuntelee
omaa sydäntään ja elää sen mukaan jokainen päivä niin monta
kuin niitä kohdalleni on luotu. Tällä kertaa Hovikuvaaja jo kesällä
sai ajatuksen sytyttää olympiatuli Taivaskerolla ja sen myös tein.
Olympiatuli on jatkuvuuden symboli.  Tuli, olympiatuli,
on liekki josta leimuaa nuoruus. Olympiatuli josta kajastaa myös mennyt
 aika jota myös Hovikuvaaja katsoo ja kiittää kaikesta eletystä ajasta

Näin roihuaa olympiatuli 22.7.2019.

(kuva Marjo Juntunen)
OLYMPIATULI ON SYTTYNYT.
Olympiatulen matka, minne se nyt meneekin jatkuu hovikuvaajan juostessa olympiasoihtu kädessä
ja tulee jatkokertomuksena ajallaan kohtaa etusivulta
Turhaa mutta niin tärkeää elämälle.

Aarno Kummunmäki sai myös kunnian pidellä soihtua.

Kunnia-asia myös Erja Kummunmäelle pidellä olympiasoihtua.

Hovikuvaaja lähti juosten olympiasoihdun kera jonnekkin ja muuta kävellen alas Taivaskerolta.

Alamäkeä on helppo mennä kivikkoistakin.
Ei jarrutellen vaan kaasupohjaan.

Maisemia katsellen kävelytauon aikaan.

Taivaskerolta alas tullessa oli uoma ja joki sen pohjassa.

Vesi oli kirkasta ja juomakelpoista.

Uomassa myös kasvillisuutta monenlaista.

SEURAAVA LOMAKOHDE OLI SAVOTTAMUSEO JA JATKUI PATIKOIDEN SEIDAPOLULLE.


Savottamuseo

Polkupyörä jossa köysi oli renkaana.

Kuvassa pönttö jolla kuskattiin vettä hevostielle ja näin talvella
tienpohja saatiin kovemmaksi ja hevosen vetäessä tukkikuormia ei uponnut syvälle lumeen.

Savottakämpän yösija.

Oi niitä aikoja jolloin näitä käytettiin.

Tukkisakset aika jämäkät.

SEURAAVAT KUVAT SEITAKIERROKSELTA

Kuukkeli heti alkajaisiksi lennähti polunvarteen.

Hyvin kotoisen näköistä metsää osalla patikkareittiä.

Nyt on kinkkinen paikka Aarnolla !  Minne suuntaan ?

Polku kiemurteli metsässä ja sitten pullahdimme "hiekkamontulle".
Hiekka ei kuitenkaan ole hiekkaa vaan rakkakiveä.
Lunta "montussa" talvella on lunta peräti 6m !!

Kulkiessamme reittiä oli samaan aikaan käynnissä portaitten purkutyö.

"Työmaan" ikkunasta katsoessa työpaikka ei ole sieltä huonoimmasta päästä.

Tyttö oli opiskelija. Opiskelee eräoppaaksi.

Tauolla myös muut työmaalla olevat.

SEURAAVAKSI KUVAT YLLÄKSEN HUIPULTA
 (KOLME KUVAA)

Oikealla ensimmäinen Kellostapulitunturi ja sitten Kesänkitunturi.

Hyvin auringonvalon säteet tulevat pilviverhon läpi.

Aarno maailmanlaidalla.

SEURAAVAT KUVAT ÄKÄSSAIVOLTA.


Jokamiehen kalkkitehdas silloin joskus.

Saivo lampi.

Seitakivi.

TULIVUORELTA KIVIKUVIA (kaksi kuvaa)

Kävimme Ylläksen loman päätös päivänä.

Yli 2 miljardia vuotta sitten oli tulivuorenpurkaus Linkupalossa.


Tyynylaavaa.

Konglomeraattia.
Matkamme jatkui näitten kuvien jälkeen heti Kilpisjärvelle ja sieltä kuvia myöhemmin ajallaan.