Sitten tuli eteen kivikkoinen polku.
Mutta ! Emme ole nuhapumppuja eikä nämä ole kuin lillukanvarsia
meidän kunto huomioon ottaen. |
Näkymä on sinertävä. Johtuu ilmakehän ja auringon
yhteisvaikutuksesta. |
Pojat jo mennä huristaa kaukana. |
Tytöt tulee myös ajallaan ja mitäpä sitä lomalla henki pihisten
kiirehtii. |
Näkyykö miten kauaksi, ei taida Ruotsin puoli siintää. |
Annoin Aarnolle vähän etumatkaa ennen Taivaskeron huippua.
Näin Aarno luulee että Hovikuvaaja tekonivelet eivät ole
enää uutuuden jouhevuuden kunnossa. Kyllä ne tekonivelet
jo vähän väljemmältä tuntuu. Kuitenkin kyse on Hovikuvaajalla
nauttia siitä pienestä ajallisesta hetkestä katsoessani Taivaskeron
huipulle. |
Oikealle oli tämmöinen näkymä. |
Erja keulilla jota seuraa Marjo kävelykeppeineen. |
Aleksi ja Henri ovat nopsia kiipeilijöitä ja olivat
kauan aikaa perillä ennen kuin jälkijoukot saapuivat. |
SE ON SIINÄ !
Hovikuvaajan kesäloman tavoiteltu paikka Taivaskero
ja muistomerkki Helsingin olympialaisten olympiatulen sytytyspaikka. |
Helsingin olympiatuli sytytettiin tässä kohtaa 6.7.1952 keskiyöllä. |
(historiallisen kuva
otti Marjo Juntunen)
Hovikuvaaja ei ole sellainen etteikö kesälomalla
olisi jotain muutakin kuin olla tököttää vailla mitään
sellaista virikettä mistä ei olisi kerrottavaa muille.
Keväällä tai oliko keväällä kun kotonani kävi Veikko Sorsa
ja hän kysyi oletteko käyneet milloinkaan Taivaskerolla ?
Tämä kysymys valaisi tulevan kesälomamatkan Taivaskerolle.
Olen hovikuvaajana sellainen, että yritän lomallani saada muistoksi
itselleni tai myös toisille jotain jota sitten muistelen kun en enää
jaksa tai pysty kulkemaan lomalle pitkien matkojen päähän.
Joillekin saattaa kyseinen elämäntapa olla vähäpätöistä
tai turhaa vaivannäköä lomalla. Hovikuvaajalle elämä on
vaiherikasta johon kuuluu olla oma itsensä ja toteuttaa
sitä mitä olen oppinut elämässäni. Elämä on sitä kun kuuntelee
omaa sydäntään ja elää sen mukaan jokainen päivä niin monta
kuin niitä kohdalleni on luotu. Tällä kertaa Hovikuvaaja jo kesällä
sai ajatuksen sytyttää olympiatuli Taivaskerolla ja sen myös tein.
Olympiatuli on jatkuvuuden symboli. Tuli, olympiatuli,
on liekki josta leimuaa nuoruus. Olympiatuli josta kajastaa myös mennyt
aika jota myös Hovikuvaaja katsoo ja kiittää kaikesta eletystä ajasta |
Näin roihuaa olympiatuli
22.7.2019. |
(kuva Marjo Juntunen)
OLYMPIATULI ON SYTTYNYT.
Olympiatulen matka, minne se nyt meneekin jatkuu hovikuvaajan
juostessa olympiasoihtu kädessä
ja tulee jatkokertomuksena ajallaan kohtaa etusivulta
Turhaa mutta
niin tärkeää elämälle. |
Aarno Kummunmäki sai myös kunnian pidellä soihtua. |
Kunnia-asia myös Erja Kummunmäelle pidellä olympiasoihtua. |
Hovikuvaaja lähti juosten olympiasoihdun kera jonnekkin ja muuta
kävellen alas Taivaskerolta. |
Alamäkeä on helppo mennä kivikkoistakin.
Ei jarrutellen vaan kaasupohjaan. |
Maisemia katsellen kävelytauon aikaan. |
Taivaskerolta alas tullessa oli uoma ja joki sen pohjassa. |
Vesi oli kirkasta ja juomakelpoista. |
Uomassa myös kasvillisuutta monenlaista. |
SEURAAVA LOMAKOHDE OLI SAVOTTAMUSEO JA JATKUI PATIKOIDEN
SEIDAPOLULLE.
Savottamuseo |
Polkupyörä jossa köysi oli renkaana. |
Kuvassa pönttö jolla kuskattiin vettä hevostielle ja näin talvella
tienpohja saatiin kovemmaksi ja hevosen vetäessä tukkikuormia ei
uponnut syvälle lumeen. |
Savottakämpän yösija. |