Karhu pääsiäisenä saarellaan v.2022

Saatekirjoitus karhusta.

Kauan sai elää lähes 62 vuotta tätä pienviljelijän elämää. Suurimman osan elämää lehmiä lypsäen. Ei sitä tietenkään lehmiä lypsetä kuin aamuin ja illoin mutta kuitenkin se on elämäni työtä muun työn ohessa kuten pieniä peltotilkkuja Valmetilla rallattaen ainakin niin että luulevat impivaaran köpykän jotain työn tapaista näpräävän. Niin, kaikki edellä mainitut asiat juontuvat siihen miksi tätä kirjoitan.
Olen useasti jopa intomielisesti halunnut että näkisin työni ohessa muutakin kuin Valmetin etupyörät. Elämänpolkuja tepastelleena olen nähnyt lukemattoman määrän vastasyntyneitä vasikoita jotka ovat niin herttaisen kilttejä, ei ärise, katsoo vain viattomilla silmillään hoitajiaan. Nähdä jotain suurempaa vaikkapa karhu livenä luonnossa. Kauan aikaa sitten, silloin kun en ollut vielä köpykkä, kuljin kotitietä pitkin ja oli väst`ikään satanut lunta.

Lumessa suuret karhun jäljet ! Käpyttelin kotiin ja ajatus oli ottaa kamera mukaan ja jäljittämään metsin kuningas. Mutta elämäni yhteistä tietä taivaltaja ei ollut samoilla ajatuksilla että lähden etsimää ja kuvamaan karhua. Tämä lähes ainutkertainen karhunmetsästys tyssäsi siihen että köpyköityvä pienviljelijä ei mukamas pärjää karhulle painissa ! Heikkouteni painijana, olenko heikko painija, olisin testannut karhuun mutta nyt se on muistoissa jolloin tunsin että pidättäydyn pallopeleissä enkä siirry urheilu urallani painijaksi
kun kotona ei ollut luottamusta kaataa ja selättää karhu niin kuin Pertti Ukkola olympia matolla selätti Venäläisen painijan jota kutsuttiin ”Siperian karhuksi”.

Näitä karhun kohtaamisia ei sen koommin ole tullut eteeni kuin nyt keväällä v. 2022.
Kuulin jo jonkin aikaa että aika suhteellisen lähellä kotoani on karhu ja sillä kaksi pentua jotka vielä oleilevat pesässä tai aivan pesän lähettyvillä. Kun kuulin karhun oleilusta niin olin saapunut aikaan jolloin elämäntieni kokisi johdatuksen. En koe että tämä olisi taivaallinen johdatus virren 631 sanoin ” Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan” lopulla matkaani nähdä karhu vaikka pieni osa karhusta.

Oli pääsiäinen v.2022. En lähtenyt karhun katselmukseen kiirastorstaina jolloin Jeesus aterioi läheistensä kanssa. Tämä Jeesuksen viimeinen ateria sai minut perääntymään ja olla lähtemättä kiirastorstaina karhua katsomaan. Kiirastorstaina HK-sinistä syödessäni ajattelin jos nyt lähden tänä iltana niin onko tämä viimeinen HK-sinisen ateria. Sykähdyttävä ajatus viimeisestä ateriasta sai oloni epätoivon valtaan ja siirsin menoani toiselle pääsiäispäivälle. Syy miksi siirsin menoni toiseen pääsiäispäivään on hyvin selkeästi suunniteltu menopäivä. Toisena pääsiäispäivänä Jeesus nousi kuolleista hautakammiosta. Tämä oli ratkaiseva syy impivaaran köpykän lähteä toisena pääsiäispäivänä ja mahdollisesti nousta kuolleista karhun pesästä jos sinne karhu raahaa elottoman ruhoni jos huonosti käy. Luotan ylösnousemukseen ja että toinen pääsiäispäivä pelastaa vanhenevan köpykän ja nousen Höytiäisellä sijaitsevan mustalaissaaren rannan tuntumasta kohmettuneen kankeana ja sen siliän tien mustalaissaaresta taivaaseen.

Näillä luottavaisilla tuntemuksilla hyppäsin polkupyörä selkään ja kohti Varosen venerantaa.
Kävellen kuljin jäällä joka oli hyvä kävellä. Olin ahnehtivalla tuulella. Yritin oikaista ollinsaaren läpi, mutta ei onni ollut myöten. Ollinsaaren itäpuolelle oli juoksuttanut paljon lunta joka kesti alkumatkan hyvin.

Kuten ahnehtijalle usein käy, onnellisuus muuttuu taisteluksi joka tuo matkantekoon pysähtyneisyyden.
Hanki kesti alkujaan, mutta yhtä äkkiä tuli pudotus hanki jalkojeni alla petti. Putosin yli polvieni ja taistelin tovin että pääsin ylös kantavalle hangelle. Konttasin vähän matkaa taaksepäin tulojälkiä myöten. Kuljin nelinkontin kuin karhu konsanaan. Lopulta pääsin jäälle ja suuntasin lähemmäksi karhun olinpaikkaa.
Näin karhun petäjän takana rauhaisaa iltapäivä torkuilla ollen. Karhu emon pennut olivat ehken myös unen päästä saaneet kiinni kun ei niistä havaintoa. Muitta mutkitta kameran kaivoin repusta ja kuvata yritin.

Karhun edessä oli ranta puustoa ja ei oikein löytynyt aukkoa josta olisi parempi kuvata. Käsin tarkennuksella ja ilman jalustaa jonkin sortin kuvan sain mutta ei hyvä sellainen. Niin, näinä pitkinä elämän vuosinani odotin karhun kohtaamista, mutta en odottanut että karhu ei havaitse impivaaran köpykkää ja ei tule lähempää tuttavuutta tekemään. Harmikseni karhun pesän lähettyvillä hoksasin että olis ollut lähes miehekäs teko ja ottaa mukaan HK-sininen ja tarjota talven nälissään olevalle kaksi pentua omaavalle karhulle iltapala.
Kun karhulle ei kelvannut pääsiäisateriana impivaaran köpykkä läksin allapäin kotia kohden kun en saanut kokea pääsiäisen sanomaa kuolleista heräämiseen.

Kävellessäni kotiin järven jäällä tuli mieleeni jokainen aamu jolloin heräämme navettatöille enne aamu neljää. On väsyttävä olo mutta kammeta pitää lehmien tykö.
Jos olisin jäänyt tahtomattani karhun pesään karhun raahaamana ja herännyt kohmeisena kylmän jäykkänä elottomana vähän niin kuin kuolleista heränneenä ja olisi sitten pitänyt siinä olotilassa kiivetä taivaaseen
jonne on uskoakseni pitempi matka kuin meidän tuvasta navettaan. Tuli huojentunut rauhallinen pääsiäisen rauha sydämeeni että hyvä näin.

 

Karhu saarellaan pääsiäisenä 2022.
Karhulla on kaksi pentua ja nähtävästi ovat emonsa kanssa iltapäivä ettoneella.