|
Marjo kävi tässä taannoin kalassa tarkoituksena tulla kotiin suuren saaliin kera ja ruokkia " impivaaran" perhe mehukkaalla kalakeitolla. Toisinaan kalareissu on harjoitusta tuleville saalistusretkille ja opettelua saada kala ottamaan viehe suureen ammottavaan kitaansa. Joskus onni on myötä kun suuri saalis karttaa ruokapöytäämme, niin silloin ohi uiva pakoon pyrkivä särki hätäpäissään takertuu nurinpäin koukkuun ja pelastaa mitä pelastettavissa on. Emme tarvinneet suurta pataa tämän kalareissun jälkeen kalakeiton porisuttamiseen liedellä vaan riitti pienempi kattila. Näin ollen kun hoksasimme etsiä pienen kattilan, niin saaliskin näytti suuremmalta kattilan pohjalla. Ei pidä pettyä pieniin elämän hetkiin vaan nekin hetket on tärkeitä kun oivallamme katsoa joka hetkemme pienenä, niin silloin ylhäältä katsottuna ne näyttävät suuremmalta. Jos olisimme kantaa kiikuttaneet liiterin takaa suuren muuripadan ja tehneet suuren nuotio niin kuin juhannuskokon padan alle, niin silloin emme olisi ymmärtäneet nähdä miltä koko touhu etäämmältä sivustaseurattuna näyttää. Se olisi näyttänyt " impivaaran" oloihin liian vastuuttomalta tehdä pieni kalakeitos sellaiseksi joka ajateltuna on jotain suurta, mutta saisi vain lähes tyhjää lusikkaa ammentaa suuhun. Ammentaissamme jotain suurta itseemme silloin emme täyty koskaan kun silloin elämän lusikassa ei ole sijaa nähdä pieni kala pienessä kattilassa vaan suuri pata jonka toiset näkevät.
|
