Jouluaatto    24.12.2020
 Uudenvuodenaatto   31.12.2020

Vuosi jälleen kerran mennyt. Onko vuodet ja päivät samanlaisia vai onko ajattelu muuttunut
kun kaikki tuntuu kulkevan samaa rataa. Herätään jokaiseen päivään, ainakin pitäisi joten kuten
valveilla pysyä. Herääminen joka aamu vartin yli neljän ... niin aamulla. Ei ilta neljän jälkeen !

Herranen aika jos sitä joskus äly pimenisi ja nukkuisi iltapäivään neljään !!  Onneksi vielä jotenkin harmaantuneen
 ja vanhentuneet aivosolut pitävät elämän joten kuten raiteillaan ja herääminen tapahtuu aamusta eli kello 04:15.
 Se tuttu navettatie vie työn ääreen ja navettaan meno tuntuu niin tutulta että silmät kiinni navettaan osaisi kävellä.
.
 Jouluaatto v.2020 ei tuonut uutta elämään, taisi olla vain lunta satanut yöllä muutama sentti.
Päivät menneessä vuodessa olivat lähes toisintoja niin monen edellisistä vuosista. Se mikä oli ylitse minun ajatuksen
ja tuntui menevän jokapäiväiseen liialliseen saman asian vatulointiin. Tuo vatulointi joka päivä koronasta
oli se mitä oli hiukan liikaa. Joka ikinen päivä aamusta iltaan telkkarista ja radiossa oli vain koronaa. Vähempikin
toitotus kyseisestä viruksesta olisi riittänyt. Kuitenkin olen selvinnyt vuodesta kitkuttelemalla päivästä toiseen
milloin paremmin milloin kipeää oloa selässä tuntien. Harrastuksia olen jatkanut entiseen malliin ja jatkan
tulevanakin vuotena jos Luoja suo päiviini jatkuvuutta vaikka vuoden kerrallaan.

Jouluaattona kävimme Polvijärven rauhanmajalla (hautausmaa). Muistolehto kappelin lähellä.

Polvijärven evankelisluterilaisen kirkon lähellä myös muistamisenkivin jonka juurelle kynttilä sytytetään kauempana haudattujen muistoksi.

Polvijärven Evankelisluterilainen kirkko.

Hautausmaa, Rauhanmaja Polvijärvellä.

Marjo laski joulukynttilän äitinsä haudalle jouluaattona rauhanmajan hautausmaalla.

Jyrki Repo sytyttää kynttilät sodassa kaatuneitten haudalle Martonvaaran hautausmaalla.

Isänmaan puolesta sodassa kaatuneita kahdeksan Martonvaaralaista sankarivainajaa.

Äitini ja isäni hautapaikka Martonvaaran hautausmaalla. Olen aina pitänyt joululauluista parhaimpana Konsta Jylhän joululaulua. Konsta Jylhän joululaulu: Joulun aatto nyt saa, jo ilta tummuu ja hiljenee maa Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain jälleen kynttilän haudalle tuo Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton; äidin haudalle valon hän suo Liekin niin häilyvän, tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, sitä katsovi ja taas odottaa koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa kera muiden taas kuin ennenkin Mutta niin hiljainen koti yksinäisten, on kuin puuttuisi siunaus sen Äänen hiljaisen, sointuvan nyt jostakin kuulevi hän, joka lämpimin lausehin lohduttaa, joka nousemaan katsehen saa Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää Joka hetki sun luonasi käyn Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, josta lähdit. Sun valonas käyn Joulun ensimmäisen mä olla tallissa härkien sain Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan, sinne saapuivat tietäjät maan Sitä taas viettämään sinun kanssasi jään, sinun joulusi kauniiksi teen Sinä huomata saat: surun laaksot ja maat voivat peittyä kirkkauteen

Talvi tullut jouluaattona valaisemaan valkeudellaan ja kynttilät luo loistoaan hautausmaalle illan hämärtyessä.

Veljeni Olavin hautapaikka Martonvaaran uudella hautausmaalla.

Jouluaattoilta. Nipsu on mennyt jo ensi tarkastukselle onko paketissa kissalle käypää vaikka jotain pyörivää helistintä.

Jouluaattoilta pimentynyt ja joulunrauha laskeutunut kotini ylle.

Jouluaattoiltaan kuuluu olennaisena osana joulusaunassa käynti. Ulkosaunan valo  puitten takana kutsuu kuumaan joulusaunan löylyyn. Melkein joka ilta käymme ulkosaunan tuihakassa lämmössä.

UUDENVUODENAATTO. Raketteja ammuimme maltillisesti. Tulitteista muutama kuva lopuksi. Uusi vuosi 2021 alkakoon.