Uusi sivu 1

Vuoden 2022
JOULUAATTO ja UUDENVUODENAATTO

Joulu jälleen kerran elämässä koettu tutuissa askelmerkeissä kulkien.
Jouluaattona perinteisesti käynti hautausmaalla Polvijärvellä ja Martonvaarassa.
Aina se jouluaatto tuo pienen häivähdyksen nuoruuden joulusta jolloin
jouluaatto oli erilainen muista arkipäivistä. Hiljainen pihapiirimme huokui
odotusta josko se päivän valo hiljalleen himmenisi ja tulisi illan pimeys.
Pimeys ulkona tiesi joulun suurimman hetken tulevan lapsen silmät sen ennakoi.
Aina jouluna sai lahjoja ja se oli lapsen ajatuksissa joulun odotetuin ja kaivatuin sanoma.
Kun ikää tulee lisää silloin joulun perimmäinen sanoma valtaa sydämen ja
jouluaatto saa ehkä toisenlaisen sanoman kuin silloin lapsena ennen.
Joulu on aina ja tulee olemaan odotusta Betlehemin tähti syttymistä.
Betlehemin tähti loistakoon meidän sydämissämme aina ja ikuisesti.

Uudenvuodenaattona totutusti tirautimme raketteja ilmaan.
Pauketta oli ja peltojemme yllä säkenöi valomeri jälleen kerran.

Vuosi on mennyt ja jokainen päivä on eletty niin kuin olemme
kykyjemme mukaa osanneet. Välillä huilanneet mutta suurin
osa ajastamme on mennyt työtä tehden. Yritämme jatkaa samaan malliin
tulevalla vuodella ja toivoa terveyttä jotta jaksaisimme mennä eteenpäin.
Lehmien hoitotyö vaatii melkein jatkuvaa työtä ja työ ei ole kevyttä.
Tähän työhön on totuttu ja tutut työt helpottavat kun ne osaa oikeassa
järjestyksessä tehdä. Eikä niin että juoksentelee sinne tänne vailla päämäärää.
Uusi vuosi 2023 on kokematta ja mitä se tuo tullessaan jää nähtäväksi.

Polvijärven kirkko jouluaattona.

Polvijärven kirkon edessä muistomerkki sodassa kaatuneille.

Muistokynttilät

Polvijärven kirkkomaan hautausmaa.

Marjo sytyttää muistokynttilän Äitinsä haudalla.
Alkusanat Konsta Jylhän joululaulusta:

Joulun aatto nyt saa, Jo ilta tummuu ja hiljenee maa Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, Kuka yksin näin kylmässä on? Pieni lapsonen vain, joka näin kiiruhtain Jälleen kynttilän haudalle tuo Paikka hiljainen on, tumma, liikkumaton; äidin haudalle valon hän suo ....

Polvijärveltä ajelimme Martonvaaran hautausmaalle.

Äitini ja Isäni maallinen leposija.

Äitini rakastetuin joululaulu ja sama laulu myös hovikuvaajan joululauluista rakkain:

Konsta Jylhän joululaulu.

Liekin niin häilyvän, Tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa Sitä katsovi silmin niin kaipaavin, Sitä katsoo ja taas odottaa Koska joulun hän saa, koska voi naurahtaa Kera muiden taas kuin ennenkin Mutta niin hiljainen koti yksinäisten, On kuin puuttuisi siunaus sen

Äänen hiljaisen, sointuvan Nyt jostakin kuulevi hän, Joka lämpimin lausehin lohduttaa, Joka nousemaan katsehen saa Älä huoliisi jää, nosta pystyyn taas pää Joka hetki sun kanssasi käyn Lapsi joulun mä oon, sinut vien kartanoon, Josta lähdit. Sun valonas näyn.

Veljeni Olavin maallinen leposija.

Martonvaaran hautausmaalla muistokivi
johon saa laittaa kynttilän kauempana haudatun muistolle.
Joka joulu vien kynttilä hyvän ystäväni Jukka Turusen muistolle.
Jukka on haudattu Ruskesannan hautausmaalle Vantaalla.

Jouluaatto hämärtyy.
Vein roihun saunapolun vierelle kuusen eteen.
Kuusen takana ulkosaunamme jossa lähes joka ilta nautimme saunan lämmöstä.
Sisäsaunaa silloin tällöin käytämme.