Joulupukin kun näemme, herää vitkastelematta mieliimme kysymys
tuleeko valkoparta kyselemään kiltteydestä.
En tohtinut mennä lähemmäksi kysymyksen pelossa vaan pysyttelin
tukevasti linssini takana ja niin kaukana ettei Joulupukin kysymys
olisi kantautunut korviini. Tai jos olisi kantautunut olisin
muitta mutkitta siirtänyt katseeni takana olevaan pianistiin tai
kalappinut myyntipöytiin joissa oli myytävänä jokaiselle
jotakin. Myyntipöydälle meno tietenkin tyssäsi siihen kun
kopeloin taskunpohjiani etsiessäni ainutta taloutemme kopeekkaa
jolla voisi jotain ostaa kotiin viemisinä. Kopeekka oli kadonnut,
lienenkö onneani hedelmäpelissä joensuun reissullani
kokeillut. Kun katsoin uudestaan Joulupukin kasvoja niin se
lempeys joka säteili hänen kasvoiltaan haihdutti mielestäni
Joulupukin kysymyksen kiltteydestäni. On sanomattakin selvää
että joulupukki näkee meidän sisimpäämme ja antaen sen
joulurauhan tulvia jokaiseen sydämeen ja muistaen meitä jokaista
Joulurauhan sanomalla. |
Esa Ahosola jakoi luomupuuroa joulun alkajaisiksi |
 |
Polvijärven sinisensulan kirjailijoita |
Kaisa Parviainen neulomat töppöset ja lapaset antavat talveen
lämpöä |
 |
Lehtimies Ilpo Paananen kirjaa ylös mahdollisia joululahja
toiveita |
Käsityö on harraste jonka osaavat vain ne joilla taiteellinen
silmä |
Savirannan myyntipöytä |
Seija Isoniemi tyttönsä kera ostamassa mahdollisesti lahjaa.
Saako Veikko aattona vaimoltaan pikkuruisen lahjan jota Seija
aikoo hipelöidä.
Tämäkin asia saa jouluaaton kynttelin loisteessa selvyyden |
 |
 |
 |
Joulupukki antaa alkunuotit jotka (kes) Elsa Inkinen jättää
omaan arvoonsa, muutoin sekamelska olisi valmis. |
Kansalaiset valtasivat eturivin paikat hyvissä ajoin ruuhkan
välttämiseksi, hitaat jäivät seisomakatsomoon.
Elsa asettui omalle paikalleen kuoron eteen ja joulun kaunis
sävel valtasi kuulijoitten sydämmen. |
 |
