Olemme jälleen tulleet aikaan hiljentymiseen vuoden
pimeimpään aikaan.
Ulkona luonnossa on hämärää valotonta. Lintujen kesän
ääni kaukana.
Joulu, valon tuoja sisimpäämme monessakin
merkityksessä odotettu ja kaivattu
aika josta alamme nähdä valon lisääntyvän kaikkialle.
Joulu on aika jolloin me
voimme matkata monellakin tapaa läheistemme luo. Onko
se lahja vai joku
kestävämpi joulun lahja kestääkseen joulun yli sinne
viimeiseen elämän hetkeen.
Joulun hiljaisina hetkinä on mahdollisuus tehdä pisin
ja vaikein matka.
Emme tee matkaa minne tie vie autolla ajaen. Emme
matkaa kauppakeskuksiin
joulun antimia ostamaa. Ei kauaksi matkata omista
jalan sijoiltaan.
Se matka, vaikein ja pisin on omaan itseensä. Liian
harvoin me teemme
matkaa itseemme tutkiskellen ja ajatellen kaikkea
sitä mitä joulun sanoma
meihin vaikuttaa. Löydämmekö mielen syvyyksistä
seimen lapsen Jeesuksen.
On toisinaan vaikea hyväksyä itsestään löytämiä
tekosia jotka haluttaisiin
ohittaa matkalla omassa sisimmässään. On helpottavaa
pysähtyä siihen paikkaan
josta alkoi uusi elämän kulku samalla tavalla kuin
Itämaan tietäjät matkasivat
Juudeaan Beetlehemiin Jeesus-lapsen seimen ääreen.
Löydämmekö me
tässä ajassa sisimmästämme oman Jeesus-lapsen?
Itämaan kolme viisasta
miestä seurasivat tähteä merkkinä taivaalla mikä on
oikea tie luo vapahtajan.
Me matkalla omassa sisimmässämme olemme yksin. Ei ole
tietä, ei tähteä,
ei viisaita ihmisiä sanomassa oikea suuntaa löytää
etsimämme, kadottamamme
joulun perimmäinen sanoma, Joulun hiljaisuus, Joulun
Betlehemin tähti.
Tie löytää Betlehemin tähden alle, hevostalliin
kapaloidun Jeesus-lapsen
seimen ääreen jokainen etsivä pääsee kun ymmärtää
omat heikkoudet
oma tie joka ei ole Beetlhelemin tähden johdattama.
Jeesus syntyi
jouluna johdattamaan jokaisen joulun sanoman ääreen.
Sanoma Jeesukselta
"Sana tuli lihaksi ja asuu meidän keskellämme".
|