Laskemaan olen oppinut päivänkakkaran kanssa. Laskemaan olen oppinut kahteen, mutta aikapäiviä sitten kesällä 1960 kun synnyin ja papin valaessa päälleni kastevettä ja samalla opetellessani laskemaan päivänkakkaran lehtiä huomasin että kahden jälkeen olin umpikujassa. Päivänkakkaraa katsoessani opetellessani laskemaan sillä hetkellä kun seurakunnan jäsenyys varmistui nimen kera, niin silloin ymmärsin ihmisen elävän todellista elämää kun hän on vapaa siitä mitä ei hallitse. Ihminen kun tulee umpikujaan, muutu - muuttuneena pääset läpi. Ilman innostusta ei synny mitään ja täydellisyyttä emme tarvitse.
Sivun kuvat ei täydellisiä, ei totuutta. Uskoo ken tahtoo.

Hovikuvaajan pääsiäinen 2014  Kun kuulin Malaysia Airlinesin -yhtiön Boeing 777 lentokoneen kadonneen  oli silloin vielä pääsiäiseen monta päivä monta yötä. Päivät valuivat verkalleen kohti sitä vuoden odotetuinta hetkeä jolloin jälleen saan pukea lentovaatteet ja ottaa turvallinen takapuoli kosketus niin tasaista kyytiä antavalle luudanvarrelle. Mitä lähemmäksi pääsiäinen kalenterinkin mukaan tuli sitä huolestunut olin mihin  malesialainen lento MH370 on päättynyt.  Se kalvava tunne sieluni pohjalta kömpi päivä päivältä ylimpään ruumiini osaan jota suojaan ylhäältä tulevalta liialliselta keväiseltä lämmöltä ja valolta  mustalla lippalakilla. Myös pääsiäislennolla on lähes pakko käyttää lippalakkia kun lippa suojaa silmiä ylhäältä tulevalta valolta ja häikäisy vaaraa ei ole ja siten en törmäile suomeen palaaviin muuttolintuparviin. Pääsiäislentoni suuntautuu aina etelään kyöpelinvuorelle ja vastaan lentävät muuttolinnut antavat tietoja  ilmanvirtauksista ja muuta lentoturvallisuuteen vaikuttavia parantavia ehdotuksia. Tiedän lintujen pitävän lentoani epävakaana kun lento-ohjeet tulevat vilpittömin ilmein ja vakain mielin päästäkseni lintujen kannustamina vaikeuksitta määränpäähäni.  Katsoin kalenteria aamulla ja siinä oli vahvistus sille mielialalle jota kehoni tunsi klo. 5.00 jolloin heräsin. Oli pääsiäisaamu. Pakkomielialan tunsin kun piti jalkoja pakolla navettaan lyhyillä vedoilla työntää kun jalkani olisivat napakasti kääntyneet takaisin uuninpankon luo jossa lentovarusteeni lämpiminä odottivat. Mitä lähemmäksi navetan ovi tuli sitä enempi vasen jalka alkoi kääntyä tuparakennusta kohden. Navetan ulko-ovella olin asennossa jossa vasen jalka sojotti sisällä oleviin lentovaruste suuntaan ja oikea jalka osittain navettaan päin. Matkantekoni oli jumiutunut ja tahdonvoimani ei pystynyt päättämään kumpaan suuntaan pitäisi henkiset resurssit voimistaa. Olin pattitilanteessa. Kutsuin Marjon navetasta päättämään matkantekoni kohtalon jompaan kumpaan suuntaan. Marjon päätös ei kestänyt kauaa. Tunsin kädessäni pitävän otteen ja oli hetkessä lantakonetta käynnistämässä. Se on hyvä että hovikuvaajan huushollissa joku osaa päättää nopsasti, mutta tärkeät  ymmärtämättömät oivallukset niin kuin tämä lento kyöpelinvuorelle päättää hovikuvaaja itsenäisesti hiljaisesti tietokoneen ääressä. Henkisesti pitkältä tuntunut navettatyöt päättyi ja jalat ei laahanneet matkaani uuninpankon luo.  Lentovarusteet solahtivat estoitta päälleni ja olin lentäjän näköinen vain kiinni oleva tuvan ovi esti etten jo olisi pyrähtänyt lentoon ja pääsiäisen vapaus tuntuisi kasvoillani keväisenä leutoina tuulina. Juoksin ulos,  pääsiäinen ja kyöpelinvuorolle lento oli tosiasia. Viime pääsiäisenä v.2013 kun törmäsin torniin oletin että varusteet kestivät törmäyksen, mutta matkaa jatkettuani havaitsin varusteeni hiukan vaurioituneen. Jarmolta ostamani maila käyristyi  lavasta mutta suuntaamiseeni ei havaittavaa heikennystä. Lentoni lakipisteen saavuttua alkoi tasainen ja suoraviivainen matka kohti kyöpelinvuorta ja siellä odottavaa  pääsiäisateriaa. Olen aina saapunut myöhässä aiempina vuosina ruokailuun kun matkani viivästyy milloin navetta työn viivyttämänä, ja joskus vauhdin hurmoksessa törmään torniin. Milloinkaan kyöpelinvuoren vieraanvaraisuus ei ole pettänyt ja ruokailuni on tapahtunut myöhässä kun muut luudalla lentäjät jo ovat pyöreän pöydän ääressä pohtimassa tulevan pääsiäisen tapahtumien mytologista lankalauantaita. Lankalauantai on kautta-aikain ollut luudalla lentävien odotettu päivä jolloin katsellaan pääsiäiseen hiljentyneitten ihmisten silmien kirkkautta kun he näkevät ja kuulevat luudan suhinan. Maassa tallaavien vailla lentokykyä olevien ihmisten vuoden odotus myös päättyy heidän saadessaan luudalla lentäviltä suklaamunan ja mitä se sisällään pitää. Matkani oli jo siinä pisteessä että aloin suuntaamiseeni käyttämää kiekkomailaa kallistaa alaspäin kun yllättäen näin edessäni lentokoneen joka oli paikallaan liikkumattomana. Kaartelin koneen ympärillä ja ihmettelin mistä on kysymys. Löin liinat kiinni koneen vasemmalla puolella lukeakseni onko kyseessä CIA:n vai KGP:n vakoilukone täydessä työn tohinassa. Luudalla lentävät on koulutettu tutkimaan myös arkaluontoisia ja epäilyttävät asiat ilmatilassa ja puuttumaan tarvittaessa tapahtumien kulkuun. Kun luin isolla kirjaimilla lentokoneen nimeksi Malaysia, niin rattaat ei lyöneet tyhjää ajatuksissani vaan vääjäämättä tuli mieleen oliko kadonnut kone tässä. Katsoin ikkunoista sisään ja kaikki oli elämässä kiinni, mutta meille kaikille niin rakas hetki, nukkuminen oli vallannut matkustajat. Myös kapteeni oli jakkaransa kallistanut vaaka-asentoon ja uni oli sikeää. En tohtinut koputtaa ikkunaan kun tiedän että kesken unia herätessä olemme erittäin äreitä. Ihmettelin kauan mitä varten kone vain on paikoillaan ja matka ei lyhene ei pitene.   Kiireestäni huolimatta yritin ottaa tilanteen haltuun järjellisellä ajattelulla ja selvitä vähäisellä viivytyksellä saapumistani kyöpelinvuorelle. Laitoin luutaani turbo napin pohjaan ja kipaisin pyykkinarun jossa oli pestyjä vaatteita. Kiireessäni viikatoin vaateet nätisti ja laitoin kuistille, mutta taloa en tuntenut ja kiireeni ei antanut selvittää pyykkinarun katoamista talonväelle. Pyykkinarua raahatessani koneen luo ymmärsin nyt lopulta miksi kone jurraa paikoillaan. Koneen kapteeni oli todennäköisesti ruvennut ottamaan päivänokosia liian aikaisin kiitoradalla. Tämän  ennakko unen seurauksena laskutelineet jäivät roikkumaan ja ilmatilassa ajelu tapahtui pyörillä, ei siivillä.  Ja kuten tiedämme ilmassa on ilmakuoppia ja siivillä kun lentää niin se vain hytkäyttää takapuolta maltillisesti. Mutta nyt kun kone ajeli pyörillä ja sattui pahaksi onnekseen ilmakuoppaan ja niin pyörät jäivät sutimaan kuoppaan. Sidoin pyykkinarun vetosilmukkaan ja kone irtosi kerta riuhtaisulla kun lentoluutani tehoa lisättiin edellisellä kyöpelinvuoren reissulla. Sain tehoja lisää kun edellisellä pääsiäisenä olisi pitänyt tornin läpi suhahtaa. En tohtinut jättää lentokonetta oman onnensa varaan vaan päätin katsella alas ja vetää kone turvallisesti maankamaralle. Kapeat korpitiet olisi ollut liian vaarallinen laskeutumispaikka ja siksi niin avarat jäässä olevat vesistöt olisi vaarattomin laskeutumispaikka ja matkustajat kokisivat pehmeän laskun ja uni ei katkeaisi. Löysin lopulta Höytiäisen ja se näytti ylhäältä katsottuna  olevan vankassa jäässä kun niin valkeana hohti. Havaitsin viime tipassa kaksi joutsenta jään päällä jotka antoivat turvallisia lento-ohjeita aamusella minulle kun tavattiin ja siksi en rymäyttänyt konetta niitten niskaan. Hienovaraisesti pidin korkeuden niin korkealla että joutsenet saivat rauhassa huilitaukonsa pitää. Laskeutuminen onnistui ja sitä edesauttoi valmiina olleet laskutelineet. Jätin koneen Höytiäisen jäälle ja seuraan tilannetta herääkö kapteenisto ennen kuin jäät alkavat hävitä pyörien alta. Jos uni jatkuu koputan ikkunaan ja otan riskin siitä millä äreydellä herätys otetaan.  Sitä en vielä tiedä onko kyseessä kadonnut Malaysia kone jota etsitään Intian valtamerestä. Onko lentokoneen etsinnöissä ollut vakavia puutteita ja ei ole etsitty niiltä ilmatila korkeuksista joissa hovikuvaaja matkaa kyöpelinvuorelle. Ajelen alkumatkan männynlatvoja hipoen sitten nostan  lentoni lakipisteeseen johon lennonvalvonnan tutkasignaalit tai maailman ihmisten liikehdintää seuraavat vakoilu härpäkkeet ei ylety. Myös tämä lentokone löytyi tältä vapaalta lentoväylältä.

Pojat Henri, Aleksi ja Kai laskettelemassa Norjassa  Kun vesihiihto höytiäisellä tuntui jo helpolta haasteelta  vaikeustasoa piti nostaa pari pykälää ylöspäin.  Piipahdimme päivän kestävän lasketteluretken Suomen käsivarren kautta Norjaaa ja sieltä löytyi kolmella tähdellä merkitty vaikeustaso. Varmaan ensikesänä etsimme viiden tähden tason joka sijaitsee Venezuelassa Angelin putos. Korkeutta putouksella on 979 metriä. Olen kuullut maininnan että on ajettu autolla päiväselti käsivarresta Polvijärvelle, mutta kun ajaa päiväreissuna Norjaan laskettelemaan ja takaisin polvijärvelle niin silloin voi mainita että kuuluu pieneltä piipitykseltä ajomatka käsivaresta polvijärvelle.

Pekka Pouta ennusti pääsiäiseksi loistavat ulkoilusäät ja kun Pekka ennustaa silloin kaikki toteutuu. Hurmoksen omaisesti kiirastorstai iltana etsin tutut lentovaatteet uuninpankolle kun vuosien saatossa kyseiset lentovarustukset ovat kokenee tuulet ja tuiskut myös perille kyöpelinvuorelle olen joka pääsiäinen päässyt ja siitä kiitos varmatoimiselle lentoalukselleni. Lentopuku on saatu lahjana kun käyskentelin joensuulaisen maatalous liikkeen lähettyvillä samanlaisissa risaisissa rytkylöissä kuin aikoinaan Ryysyrannan Jooseppi  ja myyjien hellä sydän heltyi lisää kun sain mustan lippikksen jossa lukee K-Maatalous Naumanen ja myyjien lupaus on pitänyt vaatteiden lujuudessa kestää äärimäiset olosuhteet.  Luutaharja on ostettu  polvijärven meijerin myllyltä ja kyseisten luutien aiempien versioitten lujuutta on testattu useissa polvijärven navetoissa ja kotitalouksissa.  Tähän lujuus argumenttiin nojautuen valitsin harjaluudan moottoriksi joka kuskaa joka pääsiäisenä hovikuvaajan kyöpelinvuorelle. Pitkäperjantai aamun valjetessa jäi aamukahvi unholaan kun valjastin itseni lentokuntoon aamu auringon säteitten kutsuessa ilmojen teille. Alkutaival meni lähes omaa laulun hyrinää kuunnellessa ja oikeaa matkansuuntaa tähyillen. Matka meni jouhevasti kunnes tavoitin valkoisen Finnairin joka äkäsesti työnti pakoputkista savua tutuksi tulleelle reitilleni. Ajatukseni valtasi säästäväisyys ja jumituin Finnairin taakse toiveissa saada vetoapua imuilmassa niin kuin formuloissa konsanaan ja pyrähtää tarvittaessa pitkällä suoralla kepeästi ohi.  Valveutunut lentokapteeni havaitsi oitis katalan aikeeni ja taisi olla kapussa urheilumieltä kun lenskari kiihdytti vallan kovaan vauhtiin. Minultakaan ei puutu kilpailumieltä ja täräytin kaasun pohjaan ettei välimatka kasvaisi suureksi ja ohitus vaikeutuisi olennaisesti. Tovin Lentokapteeni kurvaili vaaka-asennossa mutta pysyin kuin pysyinkin mukana helposti.  Havaitsin että olen jo Joensuun ilmatilassa kun autojen liikehdintää oli alapuolella ja taisi jäähallin katto täristä kun ajelimme verraten matalalla. En arvannut lentokapteenin aikeita matalalentoon, mutta se valkeni aivan hetken päästä. Finnairi teki jyrkän nousun ja ihailin sitä katseella samalla herpaantui katseeni eteenpäin. Eteeni tuli yllättäen ilman lupaa joensuun keskustassa sijaitseva kirkon torni ja en halunnut jarrutella kun haluni kasvoi kokeilla mitä niin kehutut lentovarustukseni kestävät. Lentoalukseni edessä oleva kiekkomaila joka ohjaa suuntaa kesti täydellisesti ja harjakin oli timantin luja kestäen täräytyksen. Kyseisen mailan lajoitti 5€ hintaan vuosia sitten Jarmo. Kellotapuliin tuli tietenkin monttu joka on samalla muistomerkki pääsiäisestä 2013.

Käyskentelin kukonlaulun aikaan polvijärven jäähallin liepeillä ja varmistaen että halli on vapaa hovikuvaajan salaa harjoitella jäätanssin yksinluistelua. Jäätanssi on niin helpon näköistä telkkarista katsoen että kokeilunhalu kasvoi, mutta ajattelin että ensin pitää edes yhden kerran kokeilla hyppyelementtejä ja tietenkin vaikeaa kolmoisaxel-hyppyä joka on perus arvoltaa 8.2  pisteen arvoinen. Luistimia laittaessani jalkaan luovuuteni oli matalalla tasolla vielä silloin kun hapikoin että näin ensi kertaa ja ilman suurta katsomon pauhinaa olisi hyvä jos pääsisin kolmos-axel hypyssä 9.5 pisteen tuntuman. Tietenkin arvostelutuomareita ei olisi harjoituksessa mutta olen telkkarista katsonut kun pehmeästi yhdelle jalalle tulee se tuo reilusti pisteitä. Ja kun on itselle arvostelutuomari niin silloin pisteet on tapissaan. Juuri kun sain luistimen narut kiristettyä kauniiseen rusettisolmuun, niin silloin kuului vaparin oven avaus. Ei aikaakaan kun huomasin ensimmäisen harjoituskerran epäonnistuneen kun aamu luisteluvuoron oli varanneet pulut. Onneksi kamera on aina ulottuvilla ja näin saan elämän mystisiä ja lähes uskomattomia asioita tallenettua. Kaukalon reunalla oli oletettavasti valmentaja joka toivotti omalla selkokielellään joukkueensa vuoden 2013 ensimmäisiin harjoituksiin. Olisin kuvannut harjoitukset ja saaden tietoa miten pulut harjoittelevat. Käyttävätkö jalkojaan luisteluun ja nokalla kiekkoa siirrellen, mutta tämä jäi näkemättä kun harjoitukset tapahtui suljettujen ovien takana.

Kävin tässä taannoin Ruotsalaisia katsomassa joko he ovat toipuneet 6-1 Suomelle 2011 hävityn jääkiekon MM loppuottelun. En ymmärtänyt vastausta kysyessäni kyseistä asiaa kadunmiehiltä, mutta saattoi olla etten osannut ruotsia kysyessäni. Hioin Ruotsin kieltäni timantiksi ja kysyin uudestaan ja vastausta alkoi tulla tunteikkaasti. Heidän ensimmäinen joulu hävityn finaalin jälkeen oli muistoja tuova kun jokaisessa kodissa oli vain yksi kuusi. Tilanne on saanut seuraavissa joulu odotuksissa iloisemman piirteen kun nyt jokaista kodin joululämpöä siivittää kaksi kuusta hälventäen muistot finaalin numeroista..  No, asiat on naapurissa menossa kohti valoisampaa suuntaa.  Lomamatkan kun tekee pitää ajatuksen olla mukana ja saada jotain kotiin viemistä. Pötkötin yötilalla ja mieleni valtasi uusi harrastus, elokuva ala. Ei siinä kauaa veneen kylkeen kerinnyt aallot loiskia kun hapuilevasti kelasin ajatuksia mikä filmiala olisi otollinen. James Ponttia olisi, sanoisinko hekumallista esittää, mutta siinä joutuu katsomaan lentokoneesta etsiessään vihollisia yläilmoista. Se James Pont ura loppui siihen. Mutta sitten ajatuksen valo kirkasti myös hämärän hytin ja uuteen filmitähteyteen oli vain pieni opettelu tasapainon hallintaan. Kaikki muistavat legendaarisen filmin Titanic elokuvan jonka  ohjasi ja käsikirjoitti James Cameron 1997. Elokuvan miespääosassa näytellyt Leonardo DiCaprio oli titanicin nokalla sylet levällään mutta hänellä oli pieni kaide johon nojasi. Läksin hytistäni ja ajattelin että pitää sen Leonardon temppu tehdä ja ehkä vähän urheudellani terästäen. Ja kuvasta näkyy, en nojaillut kaiteeseen. Leonardolla oli näyttelijänä titnicin nokalla Kate Winslet, mutta kun Marjon rohkeus hypätä Silja Serenadellan keulalle oli heiveröisempää kuin hovikuvaajan, niin se vakuuttava ura näyttelijänä jäi vain kuvan varaan.

Vihreet koneet jaksaa aina minut yllättää. Nyt ne saivat päähänsä ja kuski myös että pitää lumettaa hovikuvaajan perheelle moottorikelkkarata keskellä kauneinta suomen suvea. Tietenkään kartanlukua ei välttämättä olisi tarvinnut, kun vain ajaa valakian päällä niin ei kovin kauaksi eksy. Mutta toki kartanluku toi tilanteeseen retkeilyn tuntua.

Joskus kiire on suotavaa kun menee pelikaverin saavutuksia katsomaan.

Koululaisten yleisurheilukisat Polvijärvellä. Neuvostoliiton edustaja kisoissa Yxs  heittovuorossa, mutta kisojen ylituomari ja kansankynttilä Veikko Sorsa estämässä haamuheiton.  Heittäjää tuomarin käsi ei häirinnyt kun heitto lähti nätisti pisteenä taivaalle.

Kalastaminen on antoisaa kun ei tavoittele höytiäisen pieniä sinttejä.

Tsunami höytiäisen lähialueella

Ei tosikuskit kypärää tarvitse.

Hovikuvaajan jokavuotinen perinne pääsiäisenä. Lähtö kyöpelinvuorelle tuttavia tapaamaan.

Höytiäiseltä voi saada suuria kalansaaliita. Vekku sai kuhan jonka suuruudesta eri tietolähteisiin nojautuen oli pientä epäselvyyttä. Laajalevikkinen Varosen Sanomat uutisoi laajasti julkaisemattomassa numerossa kyseistä tapausta. Lehti uutisoi Vekun kalastamisen perustuvan totutusta poikkeavasti. Kalastaminen ei perustu mekaanisiin lisäkkeisiin, siimaan ja vieheseen vaan Vekku upottaa kätensä tarvittavaan syvyyteen ja kopeloipi kaloja ja nappaa jos kalan selkämys leveydellään miellyttää. Lehden uutisointi perustuu tosin huhupuheisiin, mutta lehti piti varmana kalan elämän ympäristöksi vettä ennen kalan kohtaloksi käynyttä Vekun kättä.  Vekku pidättäytyy kommentoimasta asiaa muutoin kuin että " se oli yhtä iso kuin jytky".  Hovikuvaajan ja Vekun päätöksellä kuva julkaistaan ja täten jokainen näkee lähes totuuden tapauksesta.