Me kurkottaudumme siihen, mihin ei ymmärrys yllä ja tahdomme tietää sen, mitä ei voi tietää.

. Nämä alkusanat tulivat mieleeni silloin kun näin ensimmäisen
  kurkiauran matkaavan pohjolaan kauaksi sinne missä on
 ihmisenkin käytävä kurki linnun lailla silloin kun keskikesän valo ja lämpö 
ympäröi Lapin luontoa. Joskus talvella ajatus kurkottautuu siihen mitä 
löytyy kun matka kesällä alkaa kun suuntana on jokin lapin lumojen kätköissä
oleva kaivos ja siellä Lapin jalokivi. Jos ymmärrys yltäisi tietämään sen
yksinkertaisuuden jos toisessa kädessäni olisi jalokivi jolla voisin
muuttaa tai vahvistaa ostovoimaamme ja ainainen huoli kauppaan mennessä 
olisi tipotiessään ostanko yli päivämärän menneen HK-sinisen vai ihan
tuoreen maukkaan sinisen. Nämä huolet olisi mennyttä aikaa jos "impivaaraan"
Lapinmatkalta kiikuttaisimme maitopurkin kokoisen ametisti kiven. Jos tietäisin
myös sen jos toisessa kädessäni olisi vain tavallinen kivi, mitään sanomattoman
arvoton, mutta jonka kautta elämä ei muuttuisi. Paluu Lapin matkalta kotitietä 
olisi samaan yksinkertaisuuteen palaamista josta lähdin. Kirjoituksen  alkulauseessa 
 oli sanonta " tahdomme tietää sen, mitä ei voi tietää" ja näitten sanojen tulkitseminen
antaa mielenrauhan kysymykseeni Lapin matkan jälkeen kumpi kivi, jalokivi vai 
 tavallinen arvoton kivi on se joka pitäisi saada käteensä. Me saamme
jokainen joskus pitää kädessämme jotain arvokasta ja katsella hetken josta
on luovuttava ja annettava pois. Mutta kun aukaisemme toisen käden
joka on vain tyhjä käsi, niin silloin tiedämme omistavamme jotain ainutlaatuista,
elämän yksinkertaisuuden. Kun kädessä on vain tyhjyyttä, niin silloin
ei tarvitse seurata ametisti jalokiven arvon heilahduksia pörssissä. Tyhjä
käsi antaa vapauden jokaiseen päivään ja on arvokkaampi kuin se käsi 
jossa kiiluu violetin värinen kivi joka sulkisi oven elämän yksinkertaisuuteen.

Ametistikaivos Lampivaarassa Pyhä-Luoston alueella

Tyttö aukaisi oven ja matka jalokiven etsintään oli kivenheiton päässä

Ensin kiivettiin korkealle kaivokseen. Aivan selvästi matkaajien jalkojen nostonopeus kiihtyi kun lähestyttiin aluetta josta voisi löytyä jalokivi ja  sehän olisi selvää että ensimmäinen ottaisi käpäliinsä suurimman ametisti löydön.

Perille päästyämme ei louhinta onneen alkanut heti vaan opas selvitti miten matka jatkuu

Matka jatkui kotaan jossa oli tarjolla mehua ja saimme selvyyden kaivoksen historiasta Opas muistutti jos suuri ametisti löytyy sen pois vienti nutun kätköissä olisi ainut mahdollisuus ettei sitä joutuisi pulittamaan euroja yhtiölle. Maitopurkin kokoisella ametisti jalokivellä saisi 50000 €

Töppöstä eteen vilkkaasti kun 50000€ arvoinen kivenmurikka on löydettävissä 100m päässä

Kun tavoittelee jotain suurta niin silloin katsekin tähyilee korkeuksiin. Oliko enne tulevaan kun katseeni tähyili paljaaseen arvottomaan kalliolakeuteen

Laskeutuminen kaivokseen kävi kaivostunnelia pitkin Eli, ensin mennään hämärässä pieni matka elämää  ja sen jälkeen jalokivi kirkastaa polkumme eteenpäin

Ei  "impivaaralaisia" hien tulva otsalla haitannut kun hakkuu tulevaan onneen oli kiihkeimmillään

Hikipäässä ne muutkin etsivät sitä mitä ei voi tietää löytävänsä

Kun jotain löysi pesu sen jälkeen alkoi

Lehmänlypsäjän käsi jossa neljä kiveä. Kyllä "impivaarassa" lehmien lypsy jatkuu kun ei näillä kivillä osteta kuin puolikas HK-sinistä

Viime kesänä  2012 oli matkaviemisinä Lapin perukoilta kultahippu, nyt pieni lapinkivi. Hyvä niin.  Jos tässä reuhottaisin ja kuutio ametisti vierelläni, niin silloin elämästäni häviäisi tyhjä pieni lompakko takataskustani joka on nöyrästi seurannut minua vuosikymmenet. Pitää nöyrin mielin tunnustaa että lompakkoni on kokenut kovia silloin kun mahasta tuleva kaasuilma on voinut sekoittua tyhjän lompakon lokeroihin. Ihmisille tulee silloin tällöin pakottava tarve laskea mahapainetta ja harmi että ilmantulo  sattuu lompakon seutuun. Kun humputan lompakkoa raittiissa ilmatilassa kaasutuksen jälkeen niin silloin sivusta katsoja aavistelee "impivaaralaisen" ravistelevan lompakkoaan josko arvoton pieni kivi putoaisi lompakon  pölyn seasta jolla vaihtokauppana saisi kaupasta..vaikka sen tuoreen HK-sinisen.  Onneksi tämä pitkä ystävyys tyhjään lompakkoni ei pienistä vastoinkäymisistä ole katkennut, ja kun lompakon suurentaminen ei ole tarpeellista kun kädessäni kivi on lähes arvoton ja rahan lisäystä ei kivestä ole odotettavissa. On vain tyhjä käsi ja 5€ kivi.